Lampaat voi virallisesti hyvin

Eläinlääkäri kävi meillä eilen tarkistamassa lampaat ja tekemässä niille tiineystarkastuksen. Tämä käynti liittyy eläinlääkäri-sopimuksen tekemiseen. Tiineystarkastus tehtiin, koska ostopaikassa juuri ennen ostamista pässi oli hyppinyt naapurilaitumelta uuhi-katraaseen mukaan. Uuhia toki oli siellä varmaan 60 kpl tai enemmänkin, eikä pässi montaa päivää ehtinyt haaremissa ilkamoida.

Tarkastus meni oikein hyvin, etukäteen vähän jännitin miten saadaan lampaat käsiteltyä. No hyvin saatiin! Minä pidin kiinni ja eläinlääkäri vilkaisi vatsan sisään ja teki kuntoluokituksen. Yksikään ei ollut tiineenä. Siispä nyt pässin hankinaan... Kuntoluokitukset olivat täydellisen hyvät, eli 3 - 3,5. Lisäksi uuhien rakenne on kuulemma hyvä. Tiloja hän kehui myös paljon. Kylläpä tulin iloiseksi tästä käynnistä!

Tämä kertoo sen, että ruokinta on osunut nappiin. Rutalan avulla laskin mitä ruokaa niille tarjoan ja hyvin on näköjään pitänyt laskelmat kutinsa. Myös sen tämä kertoo, että meidän pelloilta saama heinä on riittävän hyvää ollut. Kerrassaan loistavaa! Eläinlääkäri kehoitti jatkamaan ruokintaa samanlaisena.

Myös olen kiitollinen, että ostopaikan pitäjä valitsi meille oikein hyvä rakenteiset uuhet. Minä kun en niistä osaa vielä mitään tämmöisiä asioita katsoa, joten pakko luottaa vaan muihin. Kyllä kannatti!

Hyvin olen osannut nyt nämä hommat hoitaa ja lampailla on meillä hyvä olla.

 Uusi paali taas avattu ja hyvin maittaa.

Ensin siitä tehdään "Emmental-paali", taitaa parhaat palat olla tuolla sisemmällä.

Lampola avattu!

Lampaat on olleet sisällä nyt reilun viikon. 10.11. tuotiin sisätiloihin, kun laitumelta loppui paali, eikä viitsinyt sinne enää uutta avata. Hyvähän niillä siellä oli olla, kun käytettävissä oli iso heinälato huonoja kelejä vastaan. Hyvin ottivatkin sen majapaikakseen. Ensilumikin tuli lampaiden vielä ollessa laitumella ja niillä oli sitten hauskaa, juoksivat lumessa kauheata rallia.

Nyt tosiaan sisällä ollaan. Ulkotarha on vielä vaiheessa. Tolpat on jo pystyssä ja laitumelta raijattu vanhaa peltiromua pois, ettei vaan satu mitään vahinkoja. Verkko vaan loppui, niin ei valmiiksi vielä saatu. Koitetaan pikaisesti saada, että pääsevät taas halutessaan ulkoilemaan. Tylsäähän tuolla sisällä vaan on möllöttää.

Paaleja on saatu liikuteltua vanhalla Zetorilla ja trukkipiikeillä. Joskin aikamoista ähellystä se on! Trukkipiikkejä kun ei saa niin alas, että voisi vaan työntää paalin alle. Niinpä rautakangen, sidontaliinan ja lihasvoiman avulla on kipattu se piikkien päälle. Kyllä se sitten liikkuu, kun piikeille pääsee. Olisipa nuo pienkuormaajat vähän halvelmpia... Onneksi kylän luottoisäntä tulee tarvittaessa siirtelemään paaleja kunnon vehkeillä.

Käväisin Valtakunnallisilla Lammaspäivillä Jyväskylässä kuulemassa uusista EU-tukiasioista. Siinä rajana on 20 lammasta (lammas = 12 kk ja yli), joten pitänee hommata muutama uuhi lisää. Sitten ihmetytti vähän muutamien lampureiden äpinät hyvinvointi-tuen ehdoista. Minä kun olen oppinut ihan itsestään selvyyksinä ne ehdot. Tai siis että sellaiset olot lampailla pitääkin olla, että viihtyvät. Sen mukaisesti meillä ainakin on alusta asti tilat ja olot rakennettu. Pistää vaan miettimään minkälaisissa oloissa niitä mahtaakaan olla. Voi toki olla, että osa jurputti asiasta vaan ihan periaatteen vuoksi. Suomalaisen kun pitää saada jurputtaa... Mukavaa kyllä oli ja lampureita oli paikalla varmaan pari sataa!

Suomen Lammasyhdistyksen kokouksessa tuli käytyä ja lisäksi osallistuin ProAgrian "uuhen vuosi"-koulutuspäivään. Hyviä olivat nekin. Koulu jatkuu edelleen ja nyt olen vähän edes viisastunut noissa pelto-asioissakin. Keväälle menee nyt peltojen kääntö, mutta parille lohkolle meinaan vaihtaa heinän tilalle Lammas-nurmi sekoituksen.

Hyvinhän täällä on mennyt lampaiden kanssa ja niin mukavalta tuntuu niitä hoidella.

Lampola valmisteltu lampaiden tuloa varten, tyhjänä vielä tässä.

Lambit tutustumassa uuteen talvi-asumukseensa.

Heinäpaali avattu ja kaikki näyttää hyvältä.

Juomapisteitä on 2 kpl, toinen 40 l ja toinen 20 l.

Ja sitten... laitoin näköjään huonosti paaliaidat kiinni ja niinhän ne irtosivat...

Voihan viherpeukalo!

Ne pellot, ne pellot... Niistä saa ruokaa lampaille ja niitä pitäisi osata hoitaa. Miten hitto en tätä nyt tajunnut jo kauan sitten etukäteen. Etukäteen opettelin lampaista kaikkea, mutta jätin ihan paitsioon peltojen viljelyn ja hoidon. Nyt meillä on peltoja ja tässä kiireen kaupalla haalin tietoa mitä niille nyt pitää oikein tehdä.

Onneksi yksi kyläläinen kävi valistamassa meitä, että niistä täytyy tehdä maaperätutkimus jo pelkästään EU-tukien vuoksi. Ja kyllähän se noin niinkuin muutenkin on ihan oleellista tietoa. Saa faktaa siihen, miten pitää lannoittaa ja mitkä kasvit oletettavasti menestyvät milläkin lohkolla. Nyt ne on siis kaikki heinällä. Tuo maaperätutkimus täytyy tehdä 3-5 vuoden välein ja edellisestä tutkimuksesta on nyt se 5 vuotta. Kävinkin peltolohkoilla jo kuokkimassa ja näytteet on nyt purkeissa odottamassa lähetystä eteenpäin.

Aion muutamalle lohkolle laittaa Naturcomin lammas-nurmiseosta kasvamaan. Se on aika monipuolisen oloinen ja sisältää sitä valkuaisrehua myöskin. Ei tarvitse noita kalliita rypsirouhesäkkejä ostaa. Kyllähän ne nyt vielä menee, kun on vain 15 uuhta, mutta määrän lisääntyessä käy liikaa pussin päälle. Varsinkin, kun kerran mahdollisuus itsekin sitä valkuaisrehua tuottaa.

Ärsyttää, kun ei tiedä!!! Tarvii nyt vaan olla suuna päänä joka paikassa kyselemässä ja tietoa keräämässä. Onneksi on netti ja tietävät ihmiset neuvoja antamassa siellä.

Lampolaa on rakenneltu edelleen ja karsittu jonkin verran tulevaan laidunta, joka tulee sen yhteyteen. Pihatoksi kai sitä sitten kutsutaan. On sekin kuitenkin ihan kohtuullisen kokoinen. Tuo pihatto sijaitsee ns. pihan perällä, joka on ollut vain ihan pöheikköä ja pieni metsäntynkä siinä myös. Muutama aidantolppa on jo pystyssä siellä. Tarkoitus on laittaa lampaille paalit tarjolle sekä tuonne ulos, että sisälle lampolaan. Etukäteen olen kuullut, että jos vaan paali on tarjolla ulkona, niin sinne ne lampaat mieluummin menevät syömään. Karitsoita ei tulla päästämään pihattoon tautiriskien vuoksi. Eli se sakki, joka karitsoi on sitten kokonaan sisällä vaan. Itse olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että eläimen kuuluu olla myös luonnossa ja ulkona. Se on se luonnollinen paikka ja elinolosuhde, mutta en toki halua suotta riskeerata mitään taudinsaamisia sen vuoksi. Pääseväthän ne sitten puhtaalle laitumelle kesällä.

Osallistuin luomulammaspäiväänkin, vaikka ei luomuun nyt ainakaan toistaiseksi ollakaan menossa. Täytyy vaan oppia nyt ensin paljon enemmän, ennen kuin sitä harkitsee. Kyllähän me hyvin luomumaisesti toimitaan, mutta ei varmasti kaikkia niitä vaatimuksia täytetä - ihan tietämättömyyttämme. Sieltäkin tuli kuitenkin oikein hyvää oppia ja tietoa noin muutenkin.

maanäytteet purkeissa ja lähdössä tutkittavaksi

Vähän puhetta ja paljon villoja

Ollapa käsityö-taitoinen! Ihaillen katselen taitavien ihmisten tekeleitä, kun jotkut tuntuu osaavan ihan mitä vaan langasta ja kankaasta... Itse olin peruskoulussakin aina puutöissä, kun rättikässässä neulat vaan pisteli sormiin ja virkkaaminen oli niin tuskaista ja langatkin aina solmussa. Olen kyllä joskus toki kutonut jopa 3 tai 4 villapaitaa. Silloin nuorena ja innokkaana.

Keritsijä nimittäin kävi eilen ja hyvin saatiin tämä homma hoidettua - loistoa! Nyt ihmettelen, jotta mitäs tolle villalle tekisi. En siis ole käsityöihmisiä, joten siitä lähdetään! Aion villat nyt kuitenkin pestä ja kävin tänään ostamassa huovutusneulojakin. Eli koitan vähän huovuttaa jotain... Katsotaan mitä siitä tulee, muuta kuin reikiä sormiin. Voihan tässä jopa innostua enemmänkin. Karstamyllyjä katselin, mutta on ne perhanan kalliita! Täytyy koittaa katsella, jos onni kävisi ja käytettynä löytyisi.

Vähän himottaisi kokeilla villan värjäystä luonnosta löytyvillä väreillä. Sen taidan toteuttaa kyllä, kunhan löydän tarpeeksi suuren padan tai kattilan.

Olen myös ihastunut lampaanvillan terveysvaikutuksiin. Lanoliini on oikein ihmeaine. Varvasvälivillaa kuulemma saa joiltain jalkahoitajilta ja apteekeistakin. Se mm. parantaa ihovaurioita. Itseeni teki suuren vaikutuksen se, kun kerintäkurssilla venäytin selkäni ja sen jälkeen koulupäivänä istuin lampaantaljan päällä, jonka opettaja ystävällisesti toi minulle. Päivän päätteeksi selkä tuntui melkein terveeltä! Se lämpö hoiti ihmeellisen hyvin.

Onneksi isäntä on kuitenkin rakennustaitoinen! Lampola on edennyt oikein hyvin. Ei se vielä ihan valmis ole, mutta ei tuossa tosiaan kauaa mene. Onneksi on ollut lämmin syksy. Lämmitettävät juoma-altaat on valmiina myös. Hommattiin myös trukkipiikit traktorin perään.. Jos ensi viikolla koittais lähteekö ne paalit tuolla systeemillä liikenteeseen.

Villat läks ja lambit pääsääntöisesti pötköttelivät rauhallisesti käsittelyn ajan. Muutama sätki lopussa.

Villaa likoamassa ja menossa likoamaan. Ensin kylmässä vedessä yön yli ja huomenna vaihdetaan lämpöiseen pesuveteen likoamaan.

Lampaiden kanssa elämistä

Nyt on isompikin laidun aidattu ja lampaat siellä. Aika nopeasti söivät tuon ensimmäisen laitumen tyhjäksi. Onhan niitä kuitenkin 15 siellä syömässäkin. Lisäruokaa olen vienyt laitumelle myös. Päätimme, että emme mene luomuun, joten vapausaste syömingeille on laajempi. Rypsirouhetta hain AgriMarketista valkuaiseksi, mutta vaihdan jossain vaiheessa pikkuhiljaa todennäköisesti Lammas-Krossiin. Kivennäiseksi on Lammas-Herttaa, sekin AgriMarketista. Kaurat tosiaan tuosta "luotto-isännältä". Lammas-Krossi on täysrehu, jossa on sitten kivennäisetkin mukana. Se vaikuttaa kustannustehokkaammalta.

Oljet on saatu jo pihaan, ne löytyivät läheltä. Lisääkin saadaan tarvittaessa. Vaikea vielä hahmottaa kuinka paljon sitä talven aikana kuluu. Mieluummin kuitenkin juuri noin, että täydennetään tarvittaessa. Ei jää nurkkiin pyörimään ylimääräiset paalit. Tosi mukava on, kun saa tutustua alueen muihin toimijoihin!

Naapureissa olen käynyt tervehtimässä ja esittäytymässä. Koko kesä oikeastaan pyörittiin vaan tässä omalla tontilla ja puuhattiin kaikkea. No, se sama toki jatkuu, mutta nyt on naapuri-velvollisuuskin hoidettu. Maalla vähän niinkuin tapana, että naapureihin tutustutaan, niitä kun ei liikoja täällä ole.

Keritsijä on tulossa ensi viikolla. Vähän myöhäiseksi menee kerintä meikäläisen makuun, mutta näin nyt tällä kertaa. Keleistä tietysti riippuu paljon. Taas täytyy kiittää tuota koulua, sillä sieltä innokkaan keritsijä-opiskelijan bongasin ja hän tulee kerinnät hoitamaan. On jo aika paljon kerinytkin ja ammattia siitä siis suunnittelee itselleen. Itse tosiaan en aio keriä, sillä taannoin kurssilla selkä niksahti heti ensimmäisen lampaan kohdalla...

Lampola on suunniteltu ja se on nyt työn alla. Vähän on kiire senkin kuntoon saattamisessa, koska eletään jo aika myöhäistä syksyä. Onneksi kelit on suosineet oikein hyvin. Lampolan myös saa kohtuu nopeasti kuntoon. Lampaille annetaan mahdollisuus myös mennä ulos halutessaan ja tarvittaessa voidaan sitten laittaa luukku kiinni, jos tulee vaikka räntää vaakasuoraan.

Tällä viikolla on matolääkkeiden anto lampaille. Sittenpä päästään ekaa kertaa kunnolla käsittelemään lampaita. Oletettavasti hiki tippuu ja koko päivä menee siihen!

Tuolla lammas-koulutuksissa on tuotu esiin, että lampaita ei kannata madottaa ns. turhaan. Lampailla on aina matoja ja se tasapaino jos on kunnossa, niin bueno. Suositus on, että ensin tutkitaan ulostenäyte ja tarvittaessa madotetaan. Perusteluna tähän on se, että jos varmuuden vuoksi madottaa, niin ajan myötä kehittyy matoja, joihin matolääkkeet ei enää tehoa. Sen jälkeen sitä vasta pulassa ollaan. Jossain päin maailmaa näin on kuulemma jo käynytkin (en muista missä) ja siellä piti lampaiden pito lopettaa tästä syystä.

Aion nyt kuitenkin nuo madottaa, sillä huomasin korvapunkkeja niiden korvissa. Niistä haluan eroon. Täytyy eläinlääkäriltä vaan vielä varmistaa, että mikä matolääke tehoaa myös niihin. Koirilla se olisi Stronghold, mutta entäs lampailla...

Syksyn ensimmäistä sadepäivää vietetään näin, vaikka katoskin olisi tarjolla.

Kustannuksia

Pakko se on pitää kirjaa kustannuksista, joskin hirvittää niitä lukuja katsella... No, pakkohan se on investoida, jos jotain haluaa. Laitan tähän nyt meidän kustannuksia näkösälle. Näitä oli vaikea silloin alkuun käsittää mihin kaikkeen ja paljonko sitä rahaa menee. Isommat olen merkinnyt ylös, mutta sitten on tietysti sellaista "pientä sälää", joka on jäänyt merkkaamatta. Kuten työkaluja ja ruuveja tai lampaille kivennäiset, suolakivet, rypsirouheet yms.

486 eur aidantolpat 250 kpl
586 eur aitaverkko 600 m
1230 eur Kellfri-portteja 20 kpl + ruokintahäkki (pihaan toimitettuna)
4700 eur pakettiauto
2700 eur lampaat
5400 eur traktori ja muuta tarvittavaa irtaimistoa (moottorisaha, klapikone, niitokone, jne...)

"Juoksevia" menoja
651 eur heinän teko urakoitsijalla

Vielä kustannuksia talvea ja tulevaisuutta varten

-lampaiden kerintä
-pässi
-lämmitettävät juomakupit (hinta-arvio n. 200 eur)
-maatalousvanerit lampolan seiniin
-oljet
-eläinvaaka lampaille (200-300 eur) uutena digitaaliset maksaa yli tonnin...
-aggregaatti (400 eur)
-korvamerkintälaite + korvamerkit (n 100 eur)
-ruokintavaunu (tämä jossain vaiheessa, kun koetaan tarpeelliseksi)
-paalipiikit traktoriin

 Loput koitetaan löytää käytettyinä mahdollisimman pitkälle. Lampaiden hinnasta sen verran, että toki paljon halvemmallakin saisi lampaita, mutta halusin statukselliset lampaat. Ne on aina vähän kalliimpia, kuin ei-statukselliset. Ehkä noissa olisi ollut tinkivaraa, mutta en nyt tingannut kuitenkaan. Pakettiauton olisi voinut hankkia joskus jo paljon aiemmin, mutta jäi nyt tähän samaan ryppääseen sekin. Ilman sitä ei oikein tahdo selvitä. Kustannuksia olisi lisännyt vielä puutavara, mutta lautaa täältä onneksi löytyi nurkista vaikka kuinka paljon. Koitetaan myös haalia sieltä täältä vanhoja ämpäreitä ja kauhoja mitä lampolassa tarvii jatkuvasti kuitenkin.

Sitten tietysti jännittää mitä on unohtunut... Toivottavasti ei mitään kauhean isoa yllätystä tule eteen. Jatkossa sitten kustannuksia on lähinnä nuo lampaiden ruokintaan liittyvät kulut, karitsointiin liittyvät kulut ja tietysti mahdolliset eläinlääkärikustannukset.

Nämä kustannuksethan on jokaisella varmasti osittain erilaiset, mutta laitoin nyt esimerkin vuoksi näkyville, että saa vähän käsitystä näistä, jos joku pohtii samoja asioita. Huhhuh, pitääpä hörpätä kuppi kahvia, taas alkoi hirvittämään.

Tervetuloa päkäpäät!

Juuri saapuivat kotiin Likka, Linnea, Lori, Lappi, Lupaus, Luna, Lola, Latu, Loitsu, Lootus, Lyyli, Lissu, Lutukka, Litukka ja Lennu. 

Eilen saatiin verkot laitettua ja tänään asennettiin portit ja tehtiin sade/tuulisuoja. Tuo suojakatos on väliaikainen ja lopullinen tehdään sitten isommalle puolelle, kun saadaan se aidattua. Kyllä nuo tuollakin hetken menevät, on se sen kokoinen laidun kuitenkin. Ja johan sitä sitten pitää sisätiloihinkin siirtyä.

Heti, kun uuhet pääsivät autosta laitumelle, ne alkoivat syömään, kuin eivät ruokaa olisi ennen nähneetkään.


Nyt on yksi iso unelma täyttynyt! Aika onnellinen olo.

Tykötarpeet kasassa!

Tänään ne vihdoin tuli! Verkot nimittäin, huh ja jee! Kellfrin portit tuli eilen. Tänään kävin ostamassa suolakiven, seleeniä ja kivennäistä lampaille. Huomenna ja perjantai-aamuna viritetään verkot. Ja lampaat kotiutuvat meille perjantai-iltana. Tuskin maltan odottaa!

Kellfrin toimitus tuli päivässä, Postin toimitus kesti kaksi viikkoa.

H-hetki lähellä!

No niin, ProAgrian lammasneuvoja on käynyt, uuhet on tiedossa, aidan tolpat on pystyssä ja portit tilattu. Verkot ne vaan edelleen tekee matkaansa! Ekasta paikasta mistä tilattiin, ne ei jostain syystä lähteneetkään matkaan ollenkaan. Tilattiin sitten toisesta paikasta ja sieltä ne tulivat Suomen puolelle jo toissa viikolla. Sen jälkeen ei mitään kuulunut. Postiin on soitettu jo kolmeen eri kertaan ja nyt tänään ne sitten löytyivät Forssasta... Jospa ne nyt löytäisivät vihdoin viimein perille!

Lammasneuvoja katsoi meidän paikat läpi ja vaikutti oikein tyytyväiseltä. Sitten istuttiin pöydän ääreen ja tehtiin vähän kannattavuuslaskelmia, sekä sain muita neuvoja. Hänen mukaansa tämä meidän tilus ylläpitäisi 50 uuhta. Tosin huomioitavaa on se, että ns. "uusia" laitumia pitäisi olla parin vuoden välein matojen ehkäisemiseksi. Tässä on kyllä naapurin peltoja ympärillä joutilaina, jotta jospa alkaisi jo neuvottelemaan tulevasta. Minulla on tarkoitus ottaa enemmän uuhia kyllä, kuin tuo 50. Ostoruualle sitten joudutaan siitä ylimeneville lampaille. Mutta kaikki näyttää ihan hyvältä, joten eteenpäin vaan.

Sain lammasneuvojalta yhteystietoja paikkoihin, joissa on hyviä uuhia myytävänä. Käytiinkin yhdessä paikassa, joka on vain n. 30 km meiltä. Siellä oli meille se 15 uuhta, joka määrä päätettiin sitten ottaa. Pässi pitää vielä hommata eri paikasta, että on eri sukua. Uuhet saisi hakea vaikka nyt heti, mutta kun ne perhanan verkot puuttuu laitumilta! Laitoin myös lampaiden pidon rekisteröinti-paperit menemään maataloustoimistoon, ilman tuota rekisteröintiä meille ei voisi edes myydä lampaita. Olipa nostalginen olo, kun ihan paperipostilla tuo piti hoitaa...

Aitauksen tolpat laitettiin viime viikolla parin ihanan kaverin avustuksella pystyyn. Tehtiin ensin vähän pienempi aitaus ja sitten isompaa tehdään rauhassa. Tuo vähän pienempi aitaus on n. 100 m x 130 m. Suurempi tulee olemaan sitten aika paljon suurempi... .

Ostokset myös jatkuvat... Hommattiin pakettiauto, koska on niin paljon logistisia ongelmia! Pelkillä henkilöautoilla ei oikein liikahda mikään täällä tarvittava vähänkään isompi tavara. Tilasin lammasportteja sekä ruokintahäkin Kellfriltä. Rahaa palaa tässä vaiheessa kyllä kiitettävästi... Lotossa ei ole tullut mitään :).

Eli kunhan verkot tulee ja saadaan ne paikoilleen, niin ei kuin lampaat kotiin! Toiveena on, että jo tällä viikolla

Tolppia pystyssä. Näyttää vähän omituiselta, mutta siinä on siis paimennusaitauksen tolpat myös. Siksi niitä näyttää olevan sikin sokin.

Samalla poltettiin jotain puoliksi mädänneitä roskapuita laitumelta. Tiedä mikä siihen on aikojen saatossa oikein purettu.

RuTaLa!

Ensimmäinen kantapään-kautta-oppi on jo tullut: heiniä ei saa jättää pellolle niitettynä, se pilaa seuraavan vuoden satoa. Tai onneksi nyt ei sitten ehtinyt mitenkään housuihin lurahtaa tämä, mutta olisi ne kannattanut paalata kaikki heinät samoin tein. Nyt onneksi tuo meidän (nyt jo) "luotto-isäntä" tältä kylältä tulee ne paalaamaan ja heivataan vaan hukkamaalle. Kauheata hukkaaneheittoa! Jos olisi tajunnut ne tehdä samalla, niin olisi edes voinut yrittää myydä niitä. Jos nyt kukaan olisi ostanut... Ja oppia otsaan! Saadaan myös kaurat ostettua samaiselta isännältä, valkuaiset vaan pitää jostain muualta haalia talvea varten.

ProAgrian lammasneuvoja tulee ensi viikolla käymään - jes! Aidanseipäät on tulleet, mutta verkot on vielä tulematta. Kyllä nyt kestää tämä homma...

Lampaita en oikeasti ole nyt uskaltanut kysellä mistä vaan, sillä sen lammasaineksen pitää olla hyvää, jolla aloittaa. En osaa yhtään katsoa minkälaisia ne uuhet on. Tähän odotan neuvoja ja vinkkejä lammasneuvojalta erityisesti. Vähän ehkä arka olen tässä, mutta kun en halua ihan kaikkea sieltä kantapään kautta oppia. Tai olen kahdesta paikasta kysynyt, joissa tiedän sen olevan erinomaista, mutta kummallakaan ei ollut uuhia myydä. Toinen kasvattaa omaa katrastaan niin agressiivisesti ja toinen taas oli niin pieni paikka.

Koulu on taas alkanut ja ekalla kerralla tutustuttiin RuTaLaan, joka on koululla kehitetty exceli lampaiden ruokintasuunnitelman tekoon. Toinen exceli kasvatuslaskuri oli myös kätevä. Täytyy sanoa, että kyllä helpotti! Aiemmin keväällä, kun piti laskelmia tehdä noista ruokinnoista, niin epätoivo meinasi iskeä - oli se vaan niin monimutkaisen tuntuista. Nyt exceli laskee kaikki automaattisesti. Tuota RuTaLaa ja kasvatuslaskuria saa vapaasti jakaa ja kehittää, se on suorastaan toivottavaa. Se haluttaisiin mahdollisimman monen lammastilan käyttöön avuksi. Laitan siis sen jakoon myös tämän blogin kautta. Puhetta oli, että tämän kehitykselle avattaisiin mahdollisesti oma FB-ryhmäkin, mutta vielä en ole kuullut onko se olemassa. RuTaLaan on ohjeetkin tehty, en osaa sanoa miten hyvin pelkästään niiden avulla pärjää. Itse kyllä ehdottomasti tarvitsin tuon koulupäivän sen läpikäymiseen, että osaa sitä käyttää. Mutta jos jo sinänsä osaa tuota touhua, niin kai se sitten helpompaa on.

Kasvatuslaskuri
Ohje kasvatuslaskurille

RuTaLa
Ohje RuTaLalle

Täällä se kantapään kautta-oppikin kirpaisee!

Tilallisia ollaan!

Kauppakirjat on tehty ja tila on nyt virallisesti meidän! Aika hyvältä tuntuu!

Pellon vuokraajan kanssa on nyt sovittu ja hän ei aikonut siis tehdä pelloille mitään. Siispä saimme sieltä talven heinät lampaille. Voimme myös laittaa lammasaitaukset mihin tykkäämme. Vuoden vaihteessahan vuokrasopimus loppuukin. Kylältä parin kilometrin päästä löytyi isäntä, joka kävi niittämässä ja tekemässä tarvittavan määrän paaleja. Heinää jäi toki paljon yli ja tarjosinkin niitä toiselle kyläläiselle, jolla on nautoja sen sata kappaletta -aika määrä... No, katsotaan kelpaako. Jäi pohtimaan. Nimittäin tuohon pellolle jos niitettynä jäävät, niin se ei ole hyvä. Eivät ehdi maatumaan talven aikana. Täytyy keksiä sitten jotain, jos niitä ei siitä haeta. En tiedä auttaisiko, jos ajaisi pari kertaa niittokoneella päältä pieneksi silpuksi ja levittelisi sitten. Katsotaan! Joka tapauksessa lampaille on siis talvievästä. Tarvii vielä väkirehut vaan hommata.

Lammasaitaustarvikkeet on tilattu ja pitäisi tulla ensi viikolla. Halvimmaksi tuli tilata Virosta - yllätys yllätys. Sieltä tuntuu moni muukin tilaavan. Sitten, kun aitaus on saatu tehtyä, voi lampaat tulla. Täytyy vaan löytää ne ensin...

Edellisen omistajan kanssa vielä pitää parit paperit toimittaa tuonne maataloustoimistoon, että saadaan peltojen tukioikeudet siirrettyä meille. Siinä onneksi helpolla päästään, kun ne on koko ajan olleet viljeltynä ja tuen piirissä. Ilmeisesti olisi aika rumba saada peltoja takaisin tuen piiriin, jos ne on siitä poistettu. Onneksi täällä ne on olleet vuokrattuna ja viljeltyinä.

Proagrialle koittelin tuossa soitella lammasneuvojan perään, mutta en onnistunut vielä saamaan kiinni. Toivottavasti pääsisi jo tällä - tai ensi viikolla käymään. Hänen kauttaan todennäköisesti saan tietää mistä lampaita nyt voisi ostaa. Suomenlampaita siis meinaan. On minulla yksi tila tiedossa, josta voisi lampaita saada. Tarvitsee vaan parit aika isot asiat päättää... Luomua vai ei ja Medivisna vai ei...

Muuten täällä on saatu talven polttopuut ladottua puuvajaan, kerätty marjoja ja tehty mehuja niistä, sekä jatkettu koira-aitausta koiratarhan muodossa. Seuraavaksi täytyykin taas tarttua maalisutiin. Mukavia puuhia!

Ai niin, palasin normi-töihin viime viikolla. Siellä on firma taas myllerryksessä ja yt:t päällä. Ei mitään uutta siis. Katsotaan, mielenkiinnolla odottelen tulevaa.

 Pellot niitetty ja omiin tarpeisiin heinät paalitettu

 Lampaiden talvimuonaa

Oman puutarhan marjat kun on poimittu, voikin siirtyä metsän antimiin!

Asioilla on tapana järjestyä

Asioilla on tapana järjestyä ja niin nytkin. Vihdoin rivitalo-kämppä meni kaupaksi, voi onnea! Nyt päästään sinetöimään Punaisen Tuvan kauppa loppuun. Ja nyt voi sitten paremmin mielin toteuttaa suunnitelmia. Tähän asti on kuitenkin ollut takaraivossa sellainen fiilis, että ei voi oikein koskea rakennuksiin ja pihapiiriin, koska virallisesti ei vielä olla omistajia. Se on ehkä osaltaan myös jarruttanut lammas-touhua. Kuitenkin on ajatellut, että mitä jos jotain menee myttyyn ja lampaita jo lauma täällä. Kanalaakaan ei ole kunnostettu tuosta syystä vielä.

Ensi viikolla kauppakirjat kuntoon ja sitten ei enää pidättele mikään!

Ja pakko tähän vielä vähän kiinteistövälittäjistä mainita. Aikoinaan opin sen, että kiinteistövälittäjää kannattaa vaihtaa, mikäli kaupanteko on vähän hiljaista. Tämä oppi tuli joskus kantapään kautta, kun myin melkein vuoden yhtä rivitalokämppää. Tein kaksi sopimusta peräkkäin saman välittäjän kanssa, jolloin kaupanteko oli tosi hiljaista. Lopulta tajusin vaihtaa ja se kämppä meni kahdessa viikossa kaupaksi uuden välittäjän toimesta.

Nyt oli vähän sama tilanne, ekan välittäjän kanssa oli kauppa vähän hiljaista. Mukava välittäjä, ei siinä mitään. Tein kuitenkin oppimani mukaan ja vaihdoin välittäjää heti sopimuksen loputtua edellisen kanssa. Tämä uusi kiinteistövälittäjä sai sen myytyä kahdessa (2) päivässä! Ennen kuin yhtään yleistä näyttöä ehdittiin edes pitämään. Osaisipa valita aina ekalla kerralla tuollaisen tehomyyntivälittäjän...

Eli rivitalo-asuntoni meni ensimmäisen kerran myyntiin helmikuussa ja välittäjää vaihdoin kesäkuun alusta. Uuden välittäjän kanssa sovittiin, että pidetään tauko myynnissä ja laitetaan uudestaan myyntiin heinäkuun puolessavälissä. No, nyt se on myyty. Jes!

Punaisella Tuvalla ollaan!

Muutettu ollaan ja asuttukin jo kolmisen viikkoa. Ensi alkuun ei vain tuo netti oikein pelittänyt, niin ei päässyt blogia päivittämään. Maaseudulta kun on kerätty puhelinlinjat pois jo aikapäiviä sitten. Mutta nyt langaton netti käy ja kukkuu! Täytyy myöntää, että pari viikkoa ilman kunnollista nettiyhteyttä alkoi jo ottamaan pattiin... Puhelimen varassa vaan surffattiin se pakollinen, mitä tarvittiin.

Täällä on I-H-A-N-A-A! Rauha. Vapaus. Tilaa. Hiljaisuus. Täydellistä! Täältä ei halua pois. Pakko vaan käydä kaupassa välillä.

Muutto sujui ihan hyvin loppujen lopuksi, vaikka pakkausten kanssa tuli vähän kiire ja itse muuttopäivä oli aika kaoottinen. Punainen tupa oli täynnä laatikoita ja jätesäkkejä muuttokuorman jäljiltä. Miten ihmeessä se kaikki tavara olikaan mahtunut rivarikolmioon?! Nyt melkein kaikki on purettu ja paikoillaan. Joitain pakollisia hankintoja myös tehty kaappien ja lipastojen muodossa. Kotiuduttu ollaan, täydellisesti.

Nämä alkuviikot ollaan keskitytty tavaroiden purkamiseen, hankintojen tekemiseen ja pihan aitaamiseen. Piha aidataan koirien vuoksi. Seuraavaksi pitääkin sitten edistää sitä lammasprojektia. Talveksi saadaan niille ihan hyvä paikka olemassa olevaan isoon latoon, kunhan vähän sitä kunnostetaan. Pellot on nyt vuokrattuna ulos, joten pitää neuvotella vielä vuokralaisen kanssa mihin kohtaan ja missä vaiheessa aitauksen pystytetään. Myös lammasneuvoja pitää tilata käymään, että saadaan kunnon alku lampaiden pidolle.

Jokainen päivä täällä on täydellinen, satoi tai paistoi. Kyllä ihmisen on hyvä olla maalla!

Traktorilla ajelun opettelua

Tällä viikolla koululla on pyörimässä konekurssi. Opettelemme käyttäämään ja huoltamaan maatilan eri koneita. Oppi tulee tarpeeseen tällaiselle kaupunkilaistytölle! Tänään pääsin ajelemaan traktorilla ja kokeilemaan paalin jakajaa. Kylläpä hikikarpalot kihosivat otsalle, kun ekaa kertaa hyppäsin traktorin puikkoihin ja heti vietiin heinäpaaleja sisätiloihin, joissa oviaukot olivat juuri traktorin mentäviä ja muutenkin vähän ahtaat tilat kääntyillä. Ekan paalin vienti vei varmaan puoli tuntia, hikeä pukkasi puoli litraa ja kieli on ulkona suusta monta kertaa! Mutta sitten helpotti ja niin vaan saatiin paalit sisälle.

 Paalikuorma odottaa tyhjennystä

 Traktorilla vietiin sisälle kieli keskellä suuta

Ja nättiin pinoon saatiin, vaikka hetken se vei

Olen saanut oppia myös lampaiden kivennäis- ja hivenaine tarpeista ja monipuolisesta ruokinnasta. Utareiden hoidot on käyty läpi, joskin se oppi oli kovin nauta painotteista. Hyvä kuitenkin tietää, sillä lampaaltakin utareet toki löytyy.

Nyt tiedän myös mistä saan hankittua lampaat meille, sekä kanat. Loistojuttu! Erinomainen verkostoitumispaikka tämä koulu. Tutustuin myös erääseen lomittajaan, joka kertoi aikoinaan kouluun mennessään, että ei sitä ennen ollut nautojen kanssa missään tekemisissä, tai muunkaan maatalousasian kanssa. Että kyllä sitä kaupunkilainenkin oppii.

Ensimmäinen muuttolaatikko pakattu!

Pakkausta tiedossa

Muuttopäivä on nyt lyöty lukkoon. Pääsemme paratiisiimme ennen Juhannusta, voi tätä onnea!

Aloin tässä pohtimaan, josko laittaisinkin nykyisen kämppäni vuokralle vaikka vuodeksi, jos sitten olisi paremmat ajat myynnille. Nykyisen kiinteistövälittäjän kanssa on sopimus katkolla ja pitäisi päättää pikaisesti mitä tehdä. No, katsotaan, katsotaan.

Käväistiin siis tänään taas punaisella tuvallamme neuvottelemassa vielä muutamista irtaimistoihin liittyvistä asioista. Nyt meillä on sitten traktorikin ja vähän muutakin tähdellistä rompetta aidan tekoon ja pellon niittämiseen. Samalla sovittiin tuo muuttopäivä.

Ooh, enää pari viikkoa! Tarvii alkaa pakkaamaan... Samalla päästään eroon tästä jatkuvasta näyttöihin siivoamisesta. Ihanaa!

Punaisen tuvan perunamaa

Ilouutisia!

Ilahduttavia uutisia eiliseltä, joten blogiinkin jotain pakko päivittää! Elämä on tuntunut pysähtyneeltä muutoksen suhteen, sillä olen vain odottanut koska asunto saadaan myytyä. Kyllä on hiljaista asuntomarkkinoilla, aivan käsittämätöntä! No, ehkä siihenkin tulee vauhtia, sillä määritin uuden hinnan ja sunnuntaina näyttö. Toivotaan, toivotaan.

Toki tässä kouluja on käyty ja lopputyötä tehty, paimennus-opissa oltu ja olen ollut taas karitsointiapunakin. Eli tylsää ei elämä ole ollut missään nimessä. Pääsin keritsemään lampaita ja totesin, että ei ole meikäläisen hommaa se. Meille tulee kyllä joku muu keritsemään lampaat... Ei enää keski-ikäisen selkä kestä moista kumartelua. Pysyisikin tää kroppa nuoruuden kunnossa ja elastisena...

 Villat läks ja lambit tyytyväisen oloisena kihnuttelivat itseään. Selvästi olo keventyi!

No mutta siihen eiliseen ilouutiseen. Käytiin punaisella tuvallamme tekemässä polttopuita talven varalle. Kunno pino saatiinkin aikaan, kun oli kunnon välineet käytössä. Semmoinen traktorin perässä käytettävä halkomakone. Ei mennyt kuin pari tuntia ja halkopino oli huisin iso ja kaikki rangat loppu.

Siinäpä sitten juteltiin paikan vielä-omistajan kanssa ja hän muuttaa sieltä pois ensi kuun puolella ja me saamme jo muuttaa sinne, vaikkei olisikaan oma kämppä mennyt kaupaksi. Aivan supermahtavaa! Päästään paratiisiin jo etuajassa! (Paitsi tietty jos kämppä meneekin kaupaksi ennen sitä, niin sitten ihan oikeassa ajassa). Nyt alankin niitä lampaita sitten katselemaan...

 

 Puita tehtiin aika pino, on talvella mitä poltella.

Pari sanaa Lampureista

Tässä tapahtumien etenemistä odotellessa...

Pari huomiota lampureista. Ensinnäkin lampureiden joukkoon on ollut helppo solahtaa. Vastaanotto on kovin ystävällistä, ei yhtään sellaista "mitäs kaupunkilaistyttö muka yrität" - asennetta ollenkaan. Lampurit ovat siis perin ystävällistä sakkia! Lisäksi kaikki lampurit tuntuvat olleen ennen jotain muuta. Kaikilta siis löytyy jokin aikaisempi ihan muun alan ammatti. On pappia, muusikkoa, sosiaalityöntekijää, jopa entinen ammattiurheilijakin. Taitaa olla juuri sellainen uuden elämän ammatti tämä lampuri. Tämä selittää hyvin myös sitä ystävällistä asennetta uusia tulokkaita kohtaan. Onkin ihan normi, että taustat on jotain ihan muuta.

Nämä eri taustaiset ihmiset selvästi tuovat mukanaan maatalousalalle myös erilaista yrittäjyysasennetta ja -ajattelua. Sellaisen perinteisen maatalouden lisäksi on suurempiakin ajatuksia. Erityisesti minua sykähdytti kuunnelle Myssyfarmin ajatuksia ja yrityskonseptia. Se oli hyvin mielenkiintoinen, perinteinen maatalous on hienosti otettu osaksi jotain muuta. Tässä takana on juurikin se entinen ammattiurheilija (surffari) vaimoineen. Heillä on missiona kasvattaa Suomenlampaanvillan arvostusta maailmanlaajuisesti. Iso peukku heille!

Meidän päässä isäntä on tehnyt kovasti suunnitelmia tilan kunnostamiseksi ja mitä käyttöä tulee millekin ulkorakennukselle. Myös tarvikelistaa on kerännyt ja se on pitkä... On se kätevä isäntä! Kanala tehdään vanhaan pihasaunaan, joka vaatii kunnostusta. Agility-kentän paikka on päätetty ja estekoppi suunniteltu kentän laidalle. Aitaukset on mietitty talon ympärille ja pelloille lampaita varten. Myös ihana nuotiopaikka tehdään pellon laitaan. Siinä on mukava viettää iltaa ja katsella lampaita (jos sellaista sitten ehtii tekemään). Vanha navetta siis puretaan ja uutta lampolaa päästään suunnittelemaan, kunhan muutetaan. Paljon on toki vielä suunniteltavaa edelleen. Voi joko joko joko!

Tilanne päivitystä

Asunto edelleen myymättä, joten odottelu jatkuu! Plussana se, että meillä on sunnuntaisin aina tosi siistiä. No, odotellaan ja nyt on kiire nauttia tämän asunnon hyvistä puolista. Niitä on paljon ja siksihän tämän aikoinaan ostinkin. No, "aikoinaan" on siis 3 vuotta sitten. Ja silloin kuvittelin tässä asuvani vaikka kuinka kauan. Hassua, miten sitä suunta ja ajatukset muuttuu aivan täysin. Yksi hyvistä puolista on toki sijainti kaupunkiin nähden - lähellä ollaan. Kohta ei enää olla, joten siitä nyt kaikki ilo irti.

Koulutehtävänä olen tehnyt tulevaisuuden kannalta mielenkiintoista aihetta, eli palvelujen hinnoittelua. Kerrankin oikein mielelläni luen teoriaakin aiheesta. Tärkeä asia tulevaisuuden rahavirtojen kannalta. Jollain kun sitä pitää elääkin. Se perusmaatalous nykyään vaatisi ihan hirvittävän isot maat ja mannut, että leiville löisi. Tai no, riippuu tietysti siitä mitä siellä tilalla tekee. Lampaita ajatellen sellainen lukema pyörii vähän joka paikassa, että 150 uuhta elättäisi yhden ihmisen. Meitä on kaksi. Minulla onkin myös muita suunnitelmia ihan tuon lampaiden kasvatuksen lisäksi. Mutta niistä sitten myöhemmin lisää.

Olen edelleen seurannut maatilojen myynti-ilmoituksia täältä päin. Sinne on tullut nyt lisää niitä tarjolle, selvästi kevättä kohden vilkastuu. Mutta edelleen valtaosa on parin hehtaarin tontilla varustettuna. Yksi jopa alle hehtaarin... Miten sitä edes maatilana voi mainostaa? Pari miljoonan euron tilaakin on ilmaantunut tarjolle. Pirskatti, kun ei lotossa taaskaan tärpännyt.

Töistäkin kuului uutisia pitkästä aikaa. Siellä oli tullut vähän muutoksia organisaatioon. Hassu juttu, että nuo uutiset vaikuttivat minuun niin paljon. Suunnitelmani ovat ihan muualla, mutta silti harmitti yli kaiken nuo muutokset. Sinänsä itseni kohdalla jopa ehkä ihan hyvät muutokset, mutta kun ajattelen ja haluan parasta niille ketä sinne jää. En olisi millään toivonut moisia muutoksia. Joskin sitähän ei koskaan tiedä, vaikka sekin olisi lopulta ihan hyvä muutos ja minä vain koen kamalaa muutosvastarintaa... Joka tapauksessa huomasin, että edelleen kyllä tunnen jotain intohimoa nykyistä työtäni kohtaan. Tai ehkä vain pidän työkavereistani niin paljon. Pitää miettiä kumpi tuon vaikutuksen sai aikaan. Työkavereistani siis joka tapauksessa todella pidän, mutta onko siinä mausteena myös intohimo varsinaista työtä kohtaan. No, nyt menee jo pahasti tsykolokian puolelle!

Tässä on ollut aikaa kokkaillakin ja tietysti nyt olen innostunut kokeilemaan kaikkea lampaasta. Ihan perus karitsanleikkeet on herkkua pannulla paistettuna. Sen lisäksi tein lasagnea ja feta-lammaspullia jauhelihasta. Oikein hyviä tuli! Nyt olen bongannut erinomaisen hyviltä vaikuttavia lammaspiirakan reseptejä. Herkulliset testailut siis jatkukoon.

Muutoksen pyörä pyörii

Tuotantoeläinten hoito ja hyvinvointi ammattitutkinnon suorittaminen alkoi tällä viikolla. Ekoilla lähipäivillä kuultiin ympäristöasioista ja maan hoidosta. Suorastaan ahmin sitä tietoa! Saatiin kotitehtäväksi tehdä omalla pellolla kuoppatesti, jossa silmämääräisesti arvioidaan maan laatua. Tämä siis sitten keväällä, kun routa on sulanut maasta. Täytyy käydä tilalla tekemässä se, jollei olla jo päästy muuttamaan siihen mennessä. Vielä ei ole tarjouksia kuulunut meidän kämpästä, harmi.

kuoppatesti:
http://www.youtube.com/watch?v=U9XGZsMIMkY

 Toisaalta tuntuu, että pää menee ihan pyörälle tästä muutoksen vauhdista ja toisaalta tuntuu, että edetään etananvauhtia. Iso muutos kyseessä ja sen verran isoja asioita ja päätöksiä jo tehty, että muutoksen peruminen ei noin vaan enää onnistu. Ja sitten toisaalta, kun omat suunnitelmat on niin selkeät, niin tuntuu että kauhean hitaasti päästään sitä kohti. Hassua.

Ammattikorkeakoulu-opinnot sen sijaan alkaa olla loppusuoralla. Enää muutama lähipäivä ja tietysti se lopputyön tekeminen jäljellä. Onhan siinä rutistusta toki vielä tehtävänä. Ensi viikolla menen koulun kirjastoon päiviksi istumaan ja kirjoittamaan. Se vie koko hanketta eteenpäin, koska se on suoraan tähän maatalousyritykseen liittyvä aihe.

Lisäksi aion käydä testauttamassa liiketoimintaideani ELY-keskuksen Ensimetrin asiantuntijoilla. Hyvä saada vähän ulkopuolista näkemystä asiaan. Jännittää vaan, mitä mieltä ovat... Mutta tämä sitten, kun saan sen liiketoimintasuunnitelman kasaan, eli ei ihan vielä.

Nyt vain rutistamaan!

Se Punainen Tupa

Maatilan hankinta oli työn ja tuskan takana ja pakko oli tyytyä rahan ja saatavuuden aiheuttamiin kompromisseihin. Täällä etelämpänä siis noita maatiloja on aika hintsusti tarjolla. Siis sellaisia, joissa sitä maata oikeasti on mukana. Valtaosa tarjolla olevista tuppaa olemaan sellaisia, että niistä on ensin pellot myyty ympäriltä naapureille ja sitten myydään sellaista parin hehtaarin tontilla olevaa ”maatilaa”. Eihän sellaisella tee yhtään mitään! Ja kun sitä lottovoittoakaan ei ole tähän ikään kohdalle napsahtanut, niin ne miljoonan maksavat jäi ihan suosiolla katsomatta.

Syksyllä käytiin vähän ajelemassa pari tarjolla olevaa kohdetta läpi. Ihan siis sillä ajatuksella, että miltä se pidempi ajomatka ja kauempi etäisyys kaupungista tuntuu käytännössä. Olen toki asunut yli kymmenen vuotta kauemman ajomatkan päässä juurikin maaseudulla, joten tiedän kyllä, ettei se ajomatka hetken päästä enää tunnu miltään. Toki se karsii semmoisia hetken päähänpistos-ajeluita ja muutenkin, ei sieltä huvita noin vaan vaikka leffaan tai kuntosalille lähteä. Mutta ei siellä nyt niin maailman äärissä olla, kuin kaupungissa asuvat usein tuppaavat ajattelemaan.

Yksi noista kohteista oli paikka, joka ihastutti heti, kun pihaan ajoi. Käytiin sillä kertaa siis vain kääntymässä. Toinen kohde, joka ajettiin, oli lähellä, hyvin lähellä kaupunkia, joskin siinä oli juuri sellainen pieni 4 hehtaarin tontti ja paljon uudisasutusta ympärillä. Ei kyllä säväyttänyt yhtään, päinvastoin ahdisti, vaikka siinä tuo sijainti sinänsä hyvä asia olikin.

Vuoden vaihteen jälkeen vasta raahauduttiin pankkiin keskustelemaan raha-asioista. Siihen asti vain seurasin maatilatarjontaa, joka oli siis hyvin hiljaista. En oikein edes tiennyt, että minkä hintatason tiloja sitä uskaltaa edes haaveilla. Pankissa käynnin jälkeen sitä olikin sitten kovasti viisaampi ja se konkretisoi tämän homman. Siispä heti valittiin kolme kohdetta, joissa käytiin tutustumassa. Yksi niistä oli se, jossa syksyllä käytiin pihassa kääntymässä. Siellä käytiinkin ekana.

Paikka ihastutti edelleen ja siinä oli kuitenkin peltoa sentään vähän enemmän, kuin pari hehtaaria. Ei kuitenkaan tehty heti tarjousta, sillä ei ollut vertailukohtia ja haluttiin kaksi muutakin kohdetta käydä katsomassa. Toisessa kohteessa oli hyvät pellot, hyväkuntoiset ulkorakennukset, mutta se talo... Sen olisi puskutraktorilla laittaa kasaan ja rakentaa uuden tilalle. Hinta oli silti paljon korkeampi, kuin ekassa paikassa. Kolmas paikka oli oikein ihastuttava ja siellä oli kaikki rakennukset hyvässä kunnossa. Sen miinuksena oli kuitenkin liian vähän maata. Kokonaispinta-alana sitä oli yhtä paljon, kuin ensimmäisessä paikassa, mutta siitä puolet olikin metsää. Ja me tarvitaan peltoa. 

Punnittiin näitä miinuksia ja plussia eri paikoista. Huomattiin myös, että sellaista maatilaa, joka suoraan kävisi meidän tarpeisiin, ei ole mahdollista saada. Siispä piti miettiä mitä haluamme tehdä: uusia ulkorakennuksia, uuden talon vai metsä muuttaa pelloksi. Päädyimme tekemään tarjouksen ensimmäisestä paikasta, joka ihastuttikin eniten noista kolmesta muutenkin. Juuri sellainen olo siitä tuli, että kuin kotiin olisi tullut.

Tarjouksemme hyväksyttiin ja voi sitä riemua! Tällä hetkellä oma rivitalokolmio on nyt myynnissä ja muuttamaan pääsemme, kun tämä on saatu myytyä. Voi kun se menisi pian kaupaksi! Eilen sain kiinteistövälittäjältä tiedon, että joku oli soitellut tämän perään kiinnostuneena. Tulee sunnuntaina katsomaan, joten jännittää kovasti. Sormet ristiin nyt, että menisi.

 Tämä paikalle saapumisnäkymä sykähdytti heti alussa. Tämä on se meidän punainen tupa!

 Peltoa on, joskin vanha navetta pitää rakentaa uudelleen.

Ei oppi ojaan kaada!

Oman osaamisen kasvattaminen on tärkeässä roolissa tässäkin elämänmuutoksessa – tietysti! Olen siis opintojen loppusuoralla yrittäjyyden ja palvelutoiminnan yamk-opinnoissa. Näistä ammennan tulevaisuuteen sitä business-osaamista, asiakkaiden kanssakäymiseen liittyvää osaamista ja palvelujen suunnitteluun liittyviä jutskia. Nykyisestä työstäni ammennan tietysti myös sekä atk-taitoja, että toiminnankehitysasioita. Paljon on vielä opittavaa! Pääsin siis opiskelemaan tuotantoeläinten hoidon ja hyvinvoinnin ammattitutkintoa, jossa suuntaudun lampaisiin, maatalousyrittämiseen ja ehkä myös siipikarjaan. 

Olin vähän yllättynyt siitä, että hakijoita tuonne tuotantoeläin-tutkintoon oli paljon. Kouluun oli ihan  haastattelukin. Siellä juttelivat, että opiskelupaikat on nyt todella kortilla hakijoihin nähden. Ehkä se johtuu siitä, että tilojen omistajat alkavat nyt joukolla tulla siihen ikään, että sukupolvenvaihdos tulee ajankohtaiseksi. Nykyään täytyy olla maatalousalan tutkinto, että EU-tukia on mahdollista saada. Siispä pakko on kouluttautua.

Koulujen lisäksi olen ollut harjoittelemassa lammastilalla, josta mielestäni se paras oppi kyllä tulee käytännön kannalta. Toki teoria on aina avuksi ja sillain tuo uusia ideoita. ProAgrian lammaskoulutus-päivillä olen käynyt ja nyt myös talous-pienryhmässä ihmettelemässä kuluja ja hinnoitteluja. Opettelen myös paimennusta nyt täysipainoisesti, sillä koirat tulevat olemaan isoja apumiehiä tilan töissä.

Opinnot suoritan aikuiskoulutuksina. Yamk-opinnoissa muut opiskelijat ovat pääosin samaa ikäluokkaa, kuin itsekin olen, joten siellä on olo kuin kala vedessä. Saapa nähdä sitten tuolla tuotantoeläin-puolella. Saatanpa olla luokan vanhin. No, se selviää muutaman viikon päästä, kun opinnot alkaa.

Tämä aika on niiiiiin mukavaa! Uuteen maailmaan sukeltaminen on aivan valtavan mielenkiintoista. Nyt opintovapaalla on aikaa siihen. Välillä ihmetyttää itseäkin mitä kaikkea sitä ehtii. Olen nyt kahdessa koulussa yhtäaikaa, harjoittelemassa maatilalla ja paimennuskoulutuksissa. Sen lisäksi työpaikkakin on, vaikka sinne palaankin vasta kesällä. Ihan tässä päätä huimaa välillä.

Olen sitä mieltä, että jos johonkin ryhtyy, niin siitä on syytä ottaa perin pohjin selvää, ettei tule tehtyä tyhmyyksiä. Ja kuitenkin niitäkin tulee tässä oppimisprosessissa tehtyä... Toivottavasti mahdollismman vähän kuitenkin. Kaikkea oppia pystyy hyötykäyttämään yllättävissäkin asioissa. Ja se opitun soveltaminen onkin sitä parasta juttua, kun huomaa, että opitusta on selvästi hyötyä jossain asiassa. Se on etu.

Vielä pitää oppia laittamaan visiot ja tavoitteet tarpeeksi korkealle. Tämä on vähän vaikeaa minulle, kun olen luonteeltani sen verran vaatimattomuuteen taipuvainen. Nyt rinta rottingille ja sellaiset visiot mietintään, jotka voivat tuntua tässä vaiheessa naurettavan yltiöpäisiltä. Nimittäin niistä tulee totta, kunhan niihin vaan pyrkii.