Ei oppi ojaan kaada!

Oman osaamisen kasvattaminen on tärkeässä roolissa tässäkin elämänmuutoksessa – tietysti! Olen siis opintojen loppusuoralla yrittäjyyden ja palvelutoiminnan yamk-opinnoissa. Näistä ammennan tulevaisuuteen sitä business-osaamista, asiakkaiden kanssakäymiseen liittyvää osaamista ja palvelujen suunnitteluun liittyviä jutskia. Nykyisestä työstäni ammennan tietysti myös sekä atk-taitoja, että toiminnankehitysasioita. Paljon on vielä opittavaa! Pääsin siis opiskelemaan tuotantoeläinten hoidon ja hyvinvoinnin ammattitutkintoa, jossa suuntaudun lampaisiin, maatalousyrittämiseen ja ehkä myös siipikarjaan. 

Olin vähän yllättynyt siitä, että hakijoita tuonne tuotantoeläin-tutkintoon oli paljon. Kouluun oli ihan  haastattelukin. Siellä juttelivat, että opiskelupaikat on nyt todella kortilla hakijoihin nähden. Ehkä se johtuu siitä, että tilojen omistajat alkavat nyt joukolla tulla siihen ikään, että sukupolvenvaihdos tulee ajankohtaiseksi. Nykyään täytyy olla maatalousalan tutkinto, että EU-tukia on mahdollista saada. Siispä pakko on kouluttautua.

Koulujen lisäksi olen ollut harjoittelemassa lammastilalla, josta mielestäni se paras oppi kyllä tulee käytännön kannalta. Toki teoria on aina avuksi ja sillain tuo uusia ideoita. ProAgrian lammaskoulutus-päivillä olen käynyt ja nyt myös talous-pienryhmässä ihmettelemässä kuluja ja hinnoitteluja. Opettelen myös paimennusta nyt täysipainoisesti, sillä koirat tulevat olemaan isoja apumiehiä tilan töissä.

Opinnot suoritan aikuiskoulutuksina. Yamk-opinnoissa muut opiskelijat ovat pääosin samaa ikäluokkaa, kuin itsekin olen, joten siellä on olo kuin kala vedessä. Saapa nähdä sitten tuolla tuotantoeläin-puolella. Saatanpa olla luokan vanhin. No, se selviää muutaman viikon päästä, kun opinnot alkaa.

Tämä aika on niiiiiin mukavaa! Uuteen maailmaan sukeltaminen on aivan valtavan mielenkiintoista. Nyt opintovapaalla on aikaa siihen. Välillä ihmetyttää itseäkin mitä kaikkea sitä ehtii. Olen nyt kahdessa koulussa yhtäaikaa, harjoittelemassa maatilalla ja paimennuskoulutuksissa. Sen lisäksi työpaikkakin on, vaikka sinne palaankin vasta kesällä. Ihan tässä päätä huimaa välillä.

Olen sitä mieltä, että jos johonkin ryhtyy, niin siitä on syytä ottaa perin pohjin selvää, ettei tule tehtyä tyhmyyksiä. Ja kuitenkin niitäkin tulee tässä oppimisprosessissa tehtyä... Toivottavasti mahdollismman vähän kuitenkin. Kaikkea oppia pystyy hyötykäyttämään yllättävissäkin asioissa. Ja se opitun soveltaminen onkin sitä parasta juttua, kun huomaa, että opitusta on selvästi hyötyä jossain asiassa. Se on etu.

Vielä pitää oppia laittamaan visiot ja tavoitteet tarpeeksi korkealle. Tämä on vähän vaikeaa minulle, kun olen luonteeltani sen verran vaatimattomuuteen taipuvainen. Nyt rinta rottingille ja sellaiset visiot mietintään, jotka voivat tuntua tässä vaiheessa naurettavan yltiöpäisiltä. Nimittäin niistä tulee totta, kunhan niihin vaan pyrkii.