Niin että lampuriksi!

Miten tullaan lampuriksi? Siinäpä vasta kysymys. Ainakin tällaiselle ummikolle. En siis ole maatilalta kotoisin, en ole ollut edes pienenä heinäpellolla töissä, niin kuin moni muu ainakin mummolassaan on ollut. Työnä ollut viimeiset viisitoista vuotta siistiä sisähommaa toimistossa. Sen sijaan olen aina ollut yrittäjähenkinen ihminen ja mielelläni pistän tuumasta toimeen. En kuitenkaan eläissäni ole ollut yrittäjänäkään, vaan turvallisesti muiden palveluksessa. Siinäpä lähtökohdat.

Onneksi mieheni innostui myös ajatuksesta ja hän on sentään ollut lapsena mummolassa siellä heinäpellolla töissä ja lehmiäkin hoidellut. Ihan professionaali siis jo, minun mielestäni. Suoraan sanoen, yksin en tähän touhuun olisi kuitenkaan lähtenyt.

Juttelin ystävilleni ja kavereilleni mitä aion isona tehdä. Vastaanotoksi tuli arvatenkin kahdenlaista vastaanottoa. Osa piti ihan pöpinä, eihän maatalous kannata. Tätä muuten kuulee joka tuutista: maatalous ei kannata. Pistää miettimään, että miksi sitä sitten ylipäätään tehdään Suomessa? Miten ihmeessä nuo maatilalliset sitten kuitenkin hengissä selviävät? Kyllä siinä joku viisastenkivi on hallussa joillain maajusseilla. Osa ystävistäni ja kavereistani taas kannusti ja olivat todella innostuneita ajatuksestani. Itse asiassa valtaosa oli kuitenkin myönteisesti suhtautuvia, mikä vähän jopa yllätti. Päätin joka tapauksessa kuunnella sydämeni ääntä. Minähän tätä omaa elämääni elän, eikä muut.

Otin tästä kouluuni myös lopputyön aiheen itselleni: uuden yrityksen palvelukonsepti. Opiskelen siis yrittäjyyttä ja palveluliiketoimintaa ammattikorkeakoulussa.

Tuumasta toimeen siis!

Aloin katselemaan myytäviä maatiloja heti idean synnyttyä päässäni. Huomasin, että täällä eteläisemmässä Suomessa myytävien tilojen koot on pieniä. Hyvin monesta paikasta on ensin myyty pellot muille ja sitten se talouskeskus laitetaan myyntiin ihan muutaman hassun hehtaarin kanssa. Eihän sellaisella kertakaikkiaan tee mitään. Seurasin tilannetta koko syksyn ja pohdiskelimme samalla budjettia, kuinka paljon olemme valmiita maksamaan tästä. Hiljaista oli koko ajan tilamarkkinoilla. Tulihan sinne joo muutaman kerran joku miljoonan euron tila tarjolle... Samat tila olivat vaan pitkään myynnissä, eli kauppakaan ei oikein käy näissä.

Samalla keräsin tietoa netistä paljon. Lueskelin niin keskustelupalstoja, kuin viranomaissivustoja ja muita toimijoita maatalousalalta. Tutustuin ProAgriaan ja kävinkin syksyllä heidän järjestämillään lammaskoulutuksissa. Samalla verkostoiduin lampureiden kanssa ja kyselin omia ihmetyksen aiheitani, joita riittää. Kävin myös ELY-keskuksen järjetämillä yrittäjyyspäivillä oppimassa eri yritysmuodoista. Ihmettelin EU-koukeroita, jotka edelleen tuntuvat kovin koukeroisilta.

Tutustuin erään ystäväni kautta lammastilalliseen, jonka luona kävimme syksyllä tutustumassa tilan toimintaan. Samalla varovasti kyselin, että olisiko sinne mahdollista päästä jossain vaiheessa ihan harjoittelemaankin, sillain omaehtoisesti. Ihan myönteistä vastakaikua sieltä tuli.

Aika tuntui loppuvan päivistä kesken ja nykyinen työ häiritsi uuden tulevaisuuteni rakentamista. Niinpä päätin jäädä opintovapaalle vuoden alusta.

Tilanne tällä hetkellä

Tällä hetkellä tilanne on seuraava: olen opintovapaalla kesään asti. Löysin, kuin löysinkin tilan ja siitä tehtiin paperit viime viikolla. Oma punainen tupa siis odottaa. Aloitin siellä lammastilalla harjoittelemaan käytännön töitä, kun sattui sopivasti karitsointiaika. Eli vauhdissa ollaan! Täytyy näistä jokaisesta kirjoitella jossain vaiheessa postaus, sillä ne ovat ehdottomasti tarkemman kertomisen arvoisia asioita. Tässä vaiheessa halusin vain saattaa blogin jo ajantasalle siitä missä mennään.