Välillä epäilyttää ja pelottaa tuleva. Kuinkahan pärjäämme? Onnistuuko tämä? Tykkäänkö sittenkään muuttuneesta elämästäni? Tuleeko kauhea katumus turvallisen ja vakaan elämän taakse jättämisestä?
Visio on selvä, mitä haluan ja mihin pyrin. Mutta kaikki muu siinä ympärillä on aivan hämärän peitossa ja epäselvää. Jollainhan meidän pitää elää ja isot investoinnit maksaa. Nykyisellään sekä tulot, että menot on melkoisen hyvin ennustettavia. Tulevaisuudessa ei ole näin. Vaikeat ajat edessä siis. Ja samalla kutkuttavan jännittävät. Maatalousyrityksen rakentaminen tyhjästä ei käy käden käänteessä.
Kaikkien näiden pelkojen keskellä kuitenkin tiedän, että en antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos nyt jättäisin leikin kesken. Kyllästyisin välittömästi nykyiseen elämääni, jos sitä kuitenkin jatkaisin. Niin turvallista kuin se onkin. Ehkä juuri siksi, mene ja tiedä.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti