Mikä minusta
tulee isona? Tämä kysymys alkoi tulemaan alitajunnasta tietoisempaan tajuntaani
pikkuhiljaa ja yhä useammin jo viisi vuotta sitten. Siihen asti luulin, että
minusta oli jo tullut se, mitä pitikin. Mitä haluan elämältä ja miten haluan
elää? Kaikenmoisia isoja, häiritseviä ja ärsyttäviä kysymyksiä!
Ainoa, mitä
tiesin itseni tuntien, että elämässä pitää olla intohimoa. Ja tällä tarkoitan
intohimoista suhtautumista asioihin. Minulle se intohimo oli todella pitkään
työni. Sitten se kohdistui harrastukseeni, agilityyn. Jossain vaiheessa
kohteena oli matkustelu. Huomasin kuitenkin, että tuon niin tärkeän intohimon
hiipuessa työtäni kohtaan, se alkoi muuttua jotenkin yhdentekeväksi. Ei täysin,
mutta hälyttävästi. Ja siellä kun aikaa tulee vietettyä valtaosa päivistä,
elämä alkoi muuttua epätyydyttäväksi.
Viisi vuotta
ihmettelin asiaa, mutta en osannut vastata kysymykseen: mikä minusta tulee
isona? Sen pikkuhiljaa jo tiesin, että en ollutkaan vielä valmis, minusta ei
vielä ollutkaan tullut vielä sitä, mitä piti. Ihmettelin asiaa viime syksyyn saakka. Olin aloittanut opiskelut työn ohessa vuoden alussa ja lopputyön aihetta pohtiessani, se vastaus vain kypsyi: Minusta tulee lampuri!
Mikä sinusta tulee isona?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti