Syyskuu suhahti - lampaita ollut meillä jo vuoden päivät!

No niin, no niin! Jo vain se syyskuu hupsahti ohi, eikä yhtään kirjoitusta tänne... No mutta korjataan tilanne nyt saman tein tälle kuulle.

Heti ensi alkuun on muisteltava, että meillä on nyt ollut vuoden verran lampaita. Menipä se äkkiä. Paljon on lampaista taas tullut opittua vuoden aikana, kun omia hoidellut. Edelleen olen aivan ihastunut lampaisiin eläiminä, niin mielenkiintoisia ja hauskoja otuksia. Niin ja söpöjä tietty.

Karitsaiset on kaikki eroteltu äiti-uuhista erilleen. Ensin otettiin pässi-pojat erikseen ja muutaman viikon päästä sitten uuhi-karitsat. Melkoista huuteluahan se sitten oli aina muutaman päivän, kun äidit huutelivat lapsiaan ja päin vastoin. Meillä kun laitumet ovat kuitenkin niin lähekkäin, että hyvin ääni kantaa. Koiria käytettiin avuksi erotteluissa ja hikeä pukkasi! Eihän nuo halua toisistaan suosiolla erota, tietenkään.

Pässi-karitsat pääsivät vanhempien pässien seuraan, eli isänsä huomaan. Uuhi-karitsat saivat seurakseen astutetut uuhet. Kauraa saavat kuitenkin kaikki, niin olkoot nyt hetken samassa ryhmässä. Hyvin meni kaikki nuo erottelut ja siirtelyt kuitenkin.

Lisäruokaa on laitumille nyt annettu, tänään vietiin pässeille paali ja eilen laitettiin toiselle uuhi-laitumelle paali. Kolmannella uuhi-laitumella on hyvin vihreää ja se onkin liikuteltava laidun, joten sitä mukaa siirretään, kun on syöty. On muuten todella kätevä sähköaitaverkko-systeemi! Meinaan tilata niitä lisää, että saadaan toinenkin tuollainen käyttöön.

Lampola oli tarkoitus laittaa talvikuosiin männä viikolla, mutta valitettavasti pienkuormaaja, jolla se oli tarkoitus tehdä, meni viime hetkellä kaputt. Plääh. No, nyt on toisesta paikasta tulossa sellainen vuokralle, mutta suunnitelmia sekoitti toki. Oljet on jo hommattu kuivikkeiksi, nyt kun saadaan vielä vanhat pois alta. Onneksi on ollut lämmin ja kaunis syksy! (Muistan muuten kirjoittaneeni viime vuonna ihan saman asian.) Ensi vuonna kyllä tyhjennetään lampola heti keväällä.

Meillä oli täällä terveydenhuoltokäynti kahden eläinlääkärin toimesta, joiden kanssa meillä on eläinlääkärisopimus. Katsottiin kaikki paikat läpi ja tietysti lampaat myös. Käynnistä tehdään myös raportti, joka toimitetaan Maviin. Mitään yllättävää ei ilmennyt käynnillä. Parin viikon päästä on myös karitsoiden laatuluokittelu, jolloin ne taas punnitaan, lihaksikkuus mitataan ja mitähän kaikkea!

Kerintä oli viime viikolla, nyt alkaa olla villaa kehräämölle vietäväksi pikkuhiljaa. Alkoi mennä jo rutiinilla kerintä-toimet.

Huomenna menen auttamaan lampaiden siirtämisessä laitumelta koirien kanssa naapuri-pitäjään! Jännää, eka kerta, kun tällaiselle keikalle menen. Saapa nähdä mikä on lopputulos... Onneksi en ihan yksin kuitenkaan, vaan paljon kokeneempi ihminen koirineen on mukana. Huh!

Talven viettoon täällä siis pikkuhiljaa valmistaudutaan. Joskin nämä upeat, ihanat syyssäät saisivat kyllä minun puolesta jatkua vaikka kuinka pitkään.

Late ja osa pässi-karitsaisista

 Näin ne villat taas lähtevät ja lampaiden olo kevenee kummasti.

Taas villaa, tämä kesä-villa onkin oikein hyvää.

Kohta erotellaan...

Mitäs täällä, karitsoita kasvateltu! Ja laitumia rakenneltu... Olen pikkuhiljaa tullut siihen lopputulokseen, että kannattaisi aidata ihan kaikki meidän maat. Saisi sitten hyvät laidunkierrot aikaan. Tänään saatiin yksi uusi laidun valmiiksi -jei! Se tietää sitä, että nyt erotellaan karitsat.

Ylihuomenna se tapahtuu, eli pässikaritsat erotetaan nyt sitten emiltään pois ensin. Siinä onkin ollut miettimistä, että miten noin niin kuin käytännössä. Eihän sitä tule ajatelleeksi, ennen kuin tämmöinen katras on käsissä ja isolla laitumella. Siitä sitten vaan pohtimaan, että kuinka sieltä nyt erotat 10 vilkasta karitsaa muusta porukasta. Tässä touhussa kyllä tulevat taatusti koirat olemaan kullanarvoinen apu! Olenkin nyt ottanut koiran aina mukaan, kun olen vienyt kauroja sinne, että karitsat tottuvat olemaan vähän liikuteltavina.

Karitsat on tarkoitus laittaa hetkeksi isä-Ossin ja Late-pässin kanssa samaan aitaukseen sähköaidan taakse. Ihan sen vuoksi, että oppivat vähän kunnioittamaan aitoja. Kyseinen laidun on aika loppuun kaluttu, mutta siellä ei olekaan tarkoitus viettää aikaa kuin ihan pari päivää. Sen jälkeen koko pässi-porukka siirretään uudelle tänään valmistuneelle laitumelle. Se onkin ihana laidun! Siinä on oikein kiva vaihteleva metsä sisässä, jota pellot reunustavat. Viereen on tekeillä toinen samanmoinen.

Kun tilanne on rauhoittunut, erotetaan myös uuhi-karitsat emiltään. Uuhi-karitsat saavat jäädä sille laitumelle, jossa ovat kesän olleetkin ja äiti-uuhet menevät toiselle laitumelle joutilaiden joukkoon. Kyllä kuulkaa taitaa korvatulpille olla käyttöä hetken aikaa...

 Kuka on äiti-uuhi ja kuka karitsa?

Päiväkasvu huimaa päätä!

Punnitsin karitsat eilen ja selvisihän se, mihin ne ovat kadonneet - hurjan kasvuvauhdin alle!

Punnitus-systeeminä oli ihan henkilövaaka ja syli. Ensin suljettiin kaikki karitsat karitsabaariin, sen jälkeen toinen nosteli niitä ja toinen punnitsi sylissään. Kävi näppärän nopsasti, kun tehtiin tämä ruokinnan yhteydessä. Valtaosa karitsoista kipaisi baariin syömään, jolloin tilkittiin äkkiä raot. Loput karitsat olivat syömässä emojen kanssa, josta ne vain napsittiin baariin mukaan.

Painavin karitsoista oli 22,2 kg ja kevyin 10,7 kg. Ikäeroja on tietysti parin viikon verran, joten oli pakko laskeskella vähän vertailukelpoisia lukemia. Laskin päiväkasvun kullekin ja vähän nousi tukkakin pystyyn. Pienin päiväkasvu oli 243 g ja suurin 463 g. Keskiarvo päiväkasvuista oli 343 g. Se on käsittääkseni aika iso päiväkasvulukema. Käytin myös RuTaLan kasvatuslaskuria ja sen ennustaja laski, että tällä kasvulla painavimmat karitsat olisivat teuraspainossa jo kahden viikon päästä! Uh... Alkoi hirvittää. Vähän liian nopeata tahtia meikäläiselle. Olisi kiva kyllä itse laihtua tuollaista tahtia, sillain hetken aikaa.

Seuraava punnitus ei sitten enää onnistukaan henkilövaa'alla. Kyselin tarjousta uudesta eläinvaa'asta ja se olisi ilman alvia 480 eur. Siinä on monta rahaa! Täytyy katsoa josko löytyisi jostain käytettynä. Tyhmänä en ostanut tuossa vuosi sitten, kun sattui vastaan. Pöh.

Että semmoista tänne tällä erää, ainakin karitsat kasvaa!

Tuonne karitsaiset teljettiin punnitusta odottamaan.

Kyllä olen vain pieni karitsa! Ihan oikeasti.

High-tech digitaalivaaka.

Nämä lampaat eivät liity asiaan millään tavalla, mutta tämä on aina jotenkin niin idyllinen asetelma.

Mihin ne karitsat katosi?

Moi! Me ollaan aika isoja jo! Toi lampuri puhui jotain punnituksesta viikonloppuna, en tiiä mitä se taas pölisee.

Talvella syödään muutakin, kuin ylähuulta!

Heinät on nyt tehty tulevalle talvelle, eli lampaiden eväät on turvattu. "Luottoisäntä" kylältä kävi pyöräyttämässä meille liudan traktorin munia. Pääosan halusin kuivaheinänä, koska tykkään vaan siitä niin paljon. Syystä että: se tuoksuu hyvältä ja maistuu hyvin lampaille, ne mitä jää syömättä, voi käyttää kuivikkeena, eikä se mene huonoksi avaamisen jälkeen. Käytännössä siis mitään ei mene hukkaan. Lisäksi ravintoarvotaulukosta katselin, että siinä on paremmat arvot, kuin säilörehussa.

Säilörehua nyt kuitenkin parilta lohkolta otin lisäksi, että on sitäkin. Jos tulee vielä toinenkin sato noilta lohkoilta, niin tehdään vielä toinen satsi säilörehua. Säilörehupaalista vaan tuppaa menemään aina osa hukkaan. Se alkaa mätänemään ennen kuin lampaat ehtivät sen popsia kokonaan. Sitten talikoidaan aina paalinloppu pois ja nakataan mäelle. Säilörehu myös haisee pahalle, oikeastaan jo heti, kun paalin avaa. Säilörehussa taas on jotain sokereita ja semmoisia enemmän, kuin kuivaheinässä.

Tätä olenkin ihmetellyt ja pohtinut, että kumpaa oikein kannattaa tehdä. Yksi lampuri jossain vaiheessa tuumasi minulle, että aikoo tehdä enää pelkästään säilörehua. Onhan se säilörehun tekeminen helppoa, kun ei tarvitse kuivatella juurikaan niiton jälkeen. Nopeaa myös, kun aamulla kaataa ja illalla paalaa. Itse nyt olen muodostunut täysin kuivaheinä-faniksi! Katsotaan olenko sitten taas vuoden päästä samaa mieltä...

Viime vuonna tein parit isot virheet rehujen teoissa. Ensimmäinen oli se, että ne tehtiin aivan, aivan liian myöhään. Toinen oli se, että tehtiin liian vähän paaleja. Nyt olen aika paljon viisaampi (ja myös vuoden vanhempi :) Rehut on tehty oikeaan aikaan ja riittävästi on. Tänä vuonna heinät olivat n. 1 kk myöhemmin kypsiä, kuin viime kesänä olivat. Ja kuitenkin meillä on nyt tehty jo rehut ja viime kesänä ei vielä tähän aikaan ollut... Tässähän on oppinut jotain, hyvänen aika!

Kävin luottoisännän kanssa nuo lohkot läpi hyvissä ajoin ennen rehujen tekoa ja kuuntelin korva tarkkana mitä kertoi heinien kypsymisestä niittovaiheeseen. Säilörehu tehdään nuoremmasta heinästä, koska sen ei tarvitse kuivua niin paljon ja voi olla lähtökohtaisesti kosteampaa. Kuivaheinään tarkoitettu heinä sitten kasvaa vähän vanhemmaksi pellolla, että sitten saa kuivatettuakin niiton jälkeen. Liian vanhaksi ei toki päästetä, ettei ole aivan kortista.

Nyt, kun haettiin lampaiden hyvinvointitukea, niin se velvoittaa meidät tekemään rehuanalyysit. Tämä liittyy ruokintasuunnitelmaan, joka täytyy lampaille tehdä vuodeksi kerrallaan. Sen teen itse RuTaLan avulla. Ja että ruokintasuunnitelman voi tehdä, täytyy tietää minkälaisilla ravintoarvoilla olevaa rehua lampaille syöttää. Onneksi ei itselle tarvitse tehdä ruokintasuunnitelmaa, ihan ahdistaisi jo moinen.

Jossain vaiheessa oli vähän huolissani heinän laadusta pelloilla, mutta se taisi johtua vaan tuosta ihmeellisestä hitaasta kasvusta ylipäänsä tänä keväänä luonnossa. Yhtäkkiä hienät alkoivat rehottamaan mehevän vihreinä sopivasti ennen rehun tekoa.

Pääsin myös naapureiden kanssa tekemään heiniä seipäille. Tämä oli järisyttävä kokemus kaupunkilaistytön elämässä. En ole nimittäin ikinä tätä ennen päässyt heinäpellolle tekemään niitä. Se oli oikein hauskaa puuhaa!

Niin ja maalais-slangiakin olen oppinut:
tähkiminen = heinä "kukkii", eli tähkii (tähkät on tulleet esiin)
ruohostaminen = niitetään tuoretta heinää eläimille syötäväksi
tilsa = hangollinen heinää
kenkäheinää = ohutta, huonoa heinää

 Ensimmäinen heinäseipääni, minkä olen ikinä tehnyt!

 

Pellot on nyt paljaana, kun heinät on kerätty paaleihin.

 

 

 Sitten vaan kauniita kukkia! Nämä ovat kyllä parhaita "kukkapenkkejä", mitä on olemassa.

23 määkijää lisää Punaisella Tuvalla

Viime postauksessa kuvattu ensimmäisenä syntynyt pässi-poika vääntyneillä etujaloilla ei valitettavasti selvinnyt eläjäksi. Vaikka etujalat lastoitettiin, ne olivat kuin spagettia, eivätkä asettuneet. Eihän tuo olisi pysynyt edes emänsä perässä reppana.

Loput karitsoinnit menivät onneksi hyvin, eikä mitään ihmeellistä enää tapahtunut. Pontevia pikku karitsoita määki pian korvia huumaavasti 23 kpl. Niistä 13 on uuhia ja 10 pässejä. Uuhi-karitsat jäävät Punaiselle Tuvalle kasvattamaan katraamme kokoa. Pässeistä mahdollisesti pidämme yhden.

Karitsat olivat äiteineen lampolassa siihen asti, että nuorimmat karitsat olivat parin viikon ikäisiä. Nyt ne ovat olleet laitumella reilun viikon.

Siirto-operaatio oli mielenkiintoinen! Karitsa-parat olivat alkuun niin hämmentyneitä, kun tuttu ja turvallinen lampola yhtäkkiä laajentui huimaavan suureksi maailmaksi. Osa ei olisi uskaltanut tulla lampolasta ollenkaan ulos. Siinä sitten tovi vietettiin lampolan edustalla, että karitsat taas löysivät äitinsä ja hetken ihmettelivät missä ovat. Sitten lähdettiin. Kerran jouduttiin palaamaan koko porukan kanssa takaisin, kun muutama karitsa itsepintaisesti jäi huutamaan lampolan edustalle, eikä seurannut mukana. Lopulta karavaani lähti matkaan kaikki jäsenet mukana.

Laitumelle kun päästiin, ei mennyt kauaa kun karitsat alkoivat ottaa ilon irti suuresta tilasta. Porukalla kirmasivat laitumella ja hyppiä pukittelivat minkä ehtivät. Aika suloista oli sitä seurata! Uuhet taas tempoivat ruohoa suuhun suuren suuria tukkoja. Niille rakennetun katoksen ottivat oikein hyvin käyttöön. Oikein tyytyväisiä ovat olleet siellä.

Ossi pääsi taas töihin, kun laitettiin vielä pieni astutusryhmä sille. 5 uuhta vietti pari viikkoa herraseurassa. Saa nähdä tuleeko sitten syksyllä taas pikkuisia meille. Toivottavasti!

Tähän kuvapläjäys pikkuisistamme, jotka nyt kuukauden ikäisinä ovat kasvaneet jo aivan huimasti!

 Vasta syntyneet Maukka, Mane ja Mirkku

 Karitsat saavat lisäruokaa aamuin illoin, 6 karitsaa on opetettu tuttiämpärille.

Matkalla laitumelle suureen maailmaan.

Kyllä nyt kelpaa!

Nyt niitä on - ekat karitsat on syntyneet!

Punaiselle Tuvalle on syntynyt ensimmäiset karitsat! Oi onnea! Eilen pyöräytti ensimmäinen uuhi 3 karitsaa ja tänään aamulla toinen uuhi teki 2 lisää. Yksi pässi ja 4 uuhi-karitsaa on nyt saldona. Tässä ihan historian lehdet taas havisee! Ihan putkeen ei ole kumpikaan karitsointi sinänsä ole mennyt...

Ensimmäisessä karitsoinnissa pässi-pojalla oli todella vääntyneet etujalat. Se oli tavattoman isokokoinen karitsa jo syntyessään. Siinä sitten pähkin mitä teen, päästänkö heti pois päiviltä vai annanko yrittää. No tietysti päätin antaa yrittää. Tämä kylläkin sen jälkeen, kun kuulin jotta vasikoilla saattaa useinkin olla kummia jalkojen vääntymiä, jotka korjaantuvat sitten kuin ihmeen kaupalla. Pässi-poika on ollut todella virkeä ja pääsee kyllä liikkumaan itse syömään. Lueskelin Lampola-fb-ryhmää ja siellä oli vastaavia tapauksia. Juurikin isokokoisilla karitsoilla, kun eivät oikein ole mahtuneet kohdussa olemaan. Näille oli tehty lastoja jäätelötikuista ja niin tein sitten minäkin. Nyt toisen päivän iltana jalat on jo huomattavasti paremmat, kuin eilen, mutta ei se silti noilla vielä pärjää loppuelämäänsä. Viikon päästä on sitten päätöksen paikka.

Toisessa karitsoinnissa taas syntyi itse asiassa 4 karitsaa, mutta 2 niistä kuolleena ja osittain kehittymättöminä. Molemmilta puuttui mm. silmät. Yök... Tämä uuhi oli juurikin se sitkeä-sissi potilas, joka sai reiän mahaansa reilu 2 viikkoa sitten. Tuo kehittymättömyys-juttu kyllä varmasti on tapahtunut jo joskus alkuvaiheessa tiineyttä. Täytyy tutkia mitkä tuollaiseen vaikuttavat. Olenko kuitenkin ruokkinut liian vähän? Vai onko jonkun vitamiinin/kivennäisen puutostila vai mikä ihme.

Toivottavasti loput menee nyt sitten ihan normaalisti ja putkeen. Aika paljon tapahtumaa siinä mielessä, että vain 8 uuhta on tiineenä ja jo 2:lla jotain erikoista.

 Ekat karitsat, ruskea pässi ja mustat tytöt.

Pässi-pojan vääntyneet etujalat. Tästä myös näkee miten iso se on, sillä vain muutaman tunnin ikäinen tuossa.

Tämän aamun tytöt, ruskea ja musta.

Aivan ihana ilta tänään.

Nyt peukut pystyyn, että loput karitsoinnit menee ilman ihmeempiä kummallisuuksia! Kolme uuhta näyttää olevan ihan räjähdyspisteessä ja kolme tulee heti kohta perässä kyllä. Ei muuta kuin lampolaan tilannetta tarkkailemaan. Ihanaa!

Valoisalta näyttää taas!

Näyttäisi siltä, että potilas-uuhi selviää -jee! Lääkekuuri loppui jo muutamia päiviä sitten ja olen päästänyt sen muiden joukkoon. Tikit on toki vielä mahassa, mutta tuumailin, jotta se voi paremmin noin muuten, kun on katraassa mukana. Ja näinhän se onkin. Reppana on laihtunut tänä aikana kovasti ja nyt on kirittävää, että saa taas lihaa luiden ympärille.

Tässä asiassa taas auttaa uusi, rehevä laidun, joka valmistui viime viikonloppuna. Meillä oli aitaus-talkoot ja niihin ilahduttavan moni ystävä tulikin. Ollaan me vaan onnekkaita, että on laaja kaveripiiri ja siellä näin huippuja ja ahkeria tyyppejä! Saatiin yksi laidun kokonaan valmiiksi ja pässeille ihan viittä vaille valmiiksi. Se saadaan nyt kahdestaan sitten pian loppuun asti. Kolmattakin laidunta saatiin aloitettua mukavasti, siellä on komea tolpparivi jo pystyssä. Ihan mahtavaa! Onneksi näitä ei tarvitse kuitenkaan joka vuosi tehdä, sen verran mehut vie kyllä tuo puuha... Maanantaina pidettiinkin lepopäivä.

Tänään taas kunnostettiin viime vuonna tehdyn laitumen suoja ja osa lampaista muutti nyt sitten laitumelle kokonaan. Mamma-lampaat on viettäneet päivät uudella laitumella ja illalla ne on haettu sitten kotiin lampolaan. Ne ovatkin oppineet reitin oikein hyvin. Kotiin haettaessa ovat jo kerääntyneet portille ja kun avaan portin, menevät sellaista pikamarssia suoraan lampolaan, että jään kauas jälkeen katselemaan niiden menoa. Hassuja otuksia. Koirat ovat kyllä olleet muodon vuoksi mukana. Tai tänään en edes viitsinyt ottaa koiraakaan mukaan, kun ei tarvitse.

Nyt alkaa karitsoinnin h-hetket olla niin lähellä, että en niitä enää laitumelle taida viedä. Pihapiirissä saavat vapaana laiduntaa, niin ovat lampolan lähellä. Päätin sen karitsoinnin ajan pitää uuhet lampolassa. Niitä on silloin helpompi päästä auttamaan ja karitsoille saa korvamerkit helpommin paikalleen. Sitten saavat kyllä mennä laitumelle syömään niin paljon kun napa vaan vetää.

Toinen pieni astutusryhmä on nyt suunnitelmissa ihan hetikohta. Ne uuhet ovatkin sitten ensikertalaisia, joka on aina hyvin jännittävää!

Taas tuntuu hyvältä! Paitsi heinäpellot vähän huolettavat, minusta se heinä näyttää kovin kellertävältä ja kitukasvuiselta. Tarvii ehkä tehdä jotain ensi vuotta ajatellen...

Uusi laidun on sen verran iso, että tarvitaan kyllä enemmän syöjiä sille.

Vahinko ei tule kello kaulassa

Vähän ikävämpiä uutisia Punaiselta Tuvalta tällä kertaa.

Meille sattui nyt ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) haaveri yhdelle lampaalle. Se nimittäin oli talvilaitumella tökännyt itsensä siellä olevaan metallitappiin. Laitumella kun on joskus ollut joku talontapainen ja siitä jäänteitä. Nyt talven jäljiltä siellä on paljastunut vaikka mitä esiin. Syksyllähän se syynättiin ja kärräsin kaikkea metalliromua ja lasia pois kottikärrykaupalla.

No, metallitapista tuli reikä vatsaan ja se puhkaisi myös vatsakalvon. Näin sisäelimet pääsivät pullahtamaan ulos. Reiästä tuli juoksutusmaha vallan ulos. Äkkiä soitto eläinlääkärille (tietysti lauanatai-iltana päivystysaikaan), joka oli juuri menossa toiseen paikkaan synnytysavuksi. Lupasi tulla kuitenkin heti sieltä päästyään. Sain ohjeita mitä tehdä odotellessa. Putsasin siis ulos pullahtaneen elimen oikein runsaalla vedellä ja hyvin laimealla Betadine-liuoksella. Sitten yrityn työntää sitä takaisin reiästä sisään. Ei liikkunut mihinkään ja lammas-parkaa tietysti sattui nämä yritykset. Päätin sitten vain odotella lampaan vieressä pitäen sitä liikkumattomana maassa pötköttämässä, kunnes eläinlääkäri tulee.

Onneksi synnytyskeikka olikin nopea ja eläinlääkäri pääsi paikalle kohtuu nopsasti. Lammas rauhoitettiin (niistä ei kuulemma koskaan tiedä miten vastaavat rauhoitusaineeseen) ja sen jälkeen elintä koitettiin taas sisälle. Reikä oli kuitenkin niin tiukka, että sitä jouduttiin vähän isontamaan, että juoksutusmaha saatiin sisälle takaisin. Sen jälkeen kursittiin reikä umpeen kerros kerrallaan. Toisaalta oli hyvä, että reikä oli niin tiukka, koska lampaan sisälle ei päässyt sitä kautta moskaa ja bakteereita enempää sisään. Lammas sai lääkkeeksi kahta eri antibioottia ja kipulääkettä. Tämän useamman tunnin operaation jälkeen lammas alkoi syömään aivan muiniksina. Käsittämätöntä!

Olen tässä nyt sitten pistellyt lääkkeitä lampaaseen kerran päivässä ja tarjonnut sille mahdollisimman paljon ruokaa ja raikasta vettä. Mittaillut kuumetta ja seuraillut miltä haava näyttää. Sairaskarsinaa olen kuivittanut hyvin. Elossa se on edelleen ja syö, joskin vähän sillain noiveesti. Onkin reppana laihtunut aivan hirveästi. Vaara ei ole vielä ohi, koska mahdollinen tulehdus kehittyy vasta muutamien päivien kuluttua. Tämä tapahtui siis lauantaina ja nyt eletään keskiviikkoa. Sormet ristissä täällä lampaan puolesta. Lääkekuuri loppuu huomenna, joten ehkä sitten ollaan voiton puolella. Ehkä.

Talvilaidun suljettiin välittömästi lampailta ja sitä on nyt käyty tiheällä kammalla läpi taas. Metallitapit on rälläköity pois. Koskaan ei voi laitumia siis tehdä liian turvallisiksi! Ja niitä pitää käydä välillä läpi, jos on ilmaantunut jotain vaaranpaikkoja.

En viitsi ulkona pullottavasta sisäelimestä laittaa kuvaa, ettei herkemmät lukijat säikähdä. Tässä kuitenkin operaation jälkeen reikä umpeen kursittuna. Tuo keltainen juttu on treeni, jonka tarkoituksena on johdattaa sisälle mahdollisesti kertyvä mätä pois. Se nypätään pois parin päivän päästä.

Kaiketi tuotantoeläin tiloilla usein päästettäisiin lammas autuaammille laitumille tällaisissa tapauksissa. Minä olen vielä niin vihreä näissä hommissa ja myös auttamattoman eläinrakas, että halusin ehdottomasti yrittää pelastaa lampaan. Nähtäväksi vielä jää pelastuuko ja että oliko ratkaisuni oikea, olisiko sittenkin ollut armeliaampaa päästää lammas pois? Ei ole helppoja nämä asiat.

Harmittaa vallan vietävästi.

Laitumia vaan aina tarvitaan!

Maataloustukihakemukset on tehty ja lähetetty eteenpäin. Hain myös erityistukea luonnonlaitumille. Täällä kävi ProAgrian neuvoja katsomassa alueet läpi ja löytyihän sieltä sellaisia alueita. Ja kun joka tapauksessa meinataan tehdä niistä laitumia ja harventaa ja kunnostaa, niin miksipä ei sitten hakisi sitä tukeakin siihen touhuun. Menin maaseutusihteerin toimistoon istumaan oman läppärin kanssa ja sitten katsottiin kaikki kuntoon kerralla. Oli kätevää ja nopeaa.

Nyt olen myös ekan kerran ottanut papana-näytteetkin lampailta matojen tutkimista varten. Tuo siis kannattaa tehdä, ettei turhaan anna matolääkkeitä. Siinä aamusella ruokaa antaessa seisoin vieressä ja odotin, että papanat lentää. Miten ne tuntuivatkin pihtaavan juuri sinä aamuna tässä asiassa... Lopulta sain kuitenkin tarpeeksi monelta näytteet ja ei kun postiin. Kaikkea sitä kuulkaa postissa lähetelläänkin! Lopputulos oli, että meidän lampaita ei tarvitse lääkitä ennen laidunkauden aloitusta. Hieno juttu.

Lampaat ovat päässeet isolle laitumelle ulkoilemaan päiviksi, mutta illan tullen tuon ne takaisin sisälle. Laitumella vihertää kyllä, mutta ei vielä riittävästi. On ne kyllä olleet tyytyväisiä, kun ovat päässet vähän vihreätä järsimään. Illan tullen ovatkin sitten jo kokoontuneet portille odottamaan, että pääsee taas lampolaan.

Meillä on täällä uusien laidunten teko alkanut. Vielä tehdään omia kuusitolppia metsälaitumelta, mutta kohta aletaan lyömään niitä maahan. Pitää vaan tervata ne ensin. Saatiin naapurilta hyvänkokoinen laidun käyttöön myös. Ja eikun lisää verkkoja tilaamaan... Nyt on hyvä tilanne kyllä!

Pässilaidun syntymässä tähän.

Tuleeko teillekin lampaita?

Laitanpa tähän ylös mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, jos ottaa lampaita itselleen. Noin niin kuin omiin kokemuksiin perustuen. Paljon oli itsellä silloin alussa kysymysmerkkejä pään päällä ja pikkuhiljaa vastauksia niihin sitten tuli haalittua.

Ennen lampaiden ostamista

Ihan ensin pitää rekisteröityä Eviraan lampaiden pitäjäksi. Tämä pitää tehdä siis ihan kaikille lampaille, lemmikki- ja kesälampaista lähtien. Sieltä saa sitten pitopaikkatunnuksen ja käyttäjätunnukset lammasrekisteriin. Rekisterissä siirretään ostettavat lampaat itselle pitopaikkatunnuksen alle.

Eviran ohjeita 

 Rekisteröityminen tapahtuu maaseutusihteerin kautta lähettämällä tämä lomake täytettynä. Sitten pitää laittaa vielä toinenkin lomake, että saa ne käyttäjäoikeudet rekisteriin. Täältä löytyy Eviran kokoama lomake-sivusto. Käyttäjäoikeus-lomake löytyy otsikon "Käyttäjäoikeuksien tilauslomakkeet" alta. Ja jos ihmettelee, että kukas meidän alueen maaseutusihteeri oikein on, niin googeli auttaa aina. Kannattaa aina soittaa, että saa ihan viimeisimmät ohjeet kuinka toimia.

Kannattaa tutustua myös eläinsuojelulakiin lampaiden osalta. Sieltä selviää mm. lampaiden vaatimia tilojen kokoja pitopaikoissa, myös laitumella täytyy olla jonkinlainen suojakatos tuulta ja sadetta vastaa. Me tehtiin laudoista ja pressuista sellainen. Tosin eipä ne siellä viihdy... Myöskin lampaita täytyy aina olla useampi. Ne ovat laumaeläimiä, joten vähintään 3 lammasta sitten kerralla, jos meinaa niitä ottaa.

Kannattaa myös lueskella tietoa Suomen Lammasyhdistyksen sivuilta.

Laitumista

No sitten niitä lampaiden pitopaikkoja rakentamaan vaan! Laitumista voisi oman tähän astisen kokemuksen varjolla sanoa, että niitä tarvitaan aina lisää... Itsellä ekat kysymykset pyörivät sen ympärillä, että kuinka iso laidun ja monelleko lampaalle. Tähän on vaikea itse asiassa löytää hyvää vastausta. Lampaan kasvattajan käsikirjassa sanotaan, että 1 ha laidun riittää 5 uuhelle karitsoineen. Kuitenkin se, minkälainen laidun on, vaikuttaa hurjasti tähän. Me aidattiin reilun hehtaarin laidun viime syksynä ja siellä oli loppu syksyn 15 kpl nuoria uuhia. Hyvin riitti ruoka niin kauan, kun kasvukautta oli. Sen jälkeen laitettiin lisäruokaa laitumelle. Nyt meinataan aidata kolme laidunta lisää, joissa kaikissa taitaa olla metsää mukana pellon lisäksi. Metsälaitumilla on aina vähän vähemmän syötävää. Eli pitää tarkkailla, jos näyttää siltä, että ruoka loppuu, niin lisäruokaa vaan laitumelle.

Aidan tolpat ja verkot päädyimme tilaamaan tuolta naapurivaltiosta, eli Virosta. Tuli vaan niin paljon halvemmaksi pihaan toimitettuna. Tosin kannattaa aina tarkistaa juurikin tuo rahtimaksu, sillä ei sieltäkään joka paikasta saa halvemmalla, jos rahtimaksu on kova.

Niin sitäkin pohdiskelin, että sähköaita vai verkkoaita. Tästä tuntui olevan taas montaa mieltymystä lampureiden joukossa. Osa vannoi sähköaidan nimeen ja osa taas verkkoaidan. No, me nyt päädyttiin siihen verkkoaitaan ja se on toiminut meillä ihan hyvin. Ei haluttu sähköaitoja jo ihan koirien takia. Pässeille tosin aiotaan verkkoaidan lisäksi laittaa ainakin yksi lanka kiertämään laidunta. Verkkoaidan tolpat kun semmoisen 100 kg jässikän alla antavat helposti periksi.

Ja se aitaaminen on sitten ihan lihastyötä. Rautakangella reikä maahan, tolppa siihen ja paukutetaan lekalla sitten tiukasti kiinni. Tolpat me laitettiin n. 3 m välein. Verkon saa nopeasti kiinni, jos on naulapyssy ja kompressori käytössä. Sinkilöitä vaan naulapyssyyn ja naps-naps. Verkko täytyy vetää mahdollisimman kireäksi, koska se löystyy ajan myötä.

Laitumella lampaille pitää sitten olla tarjolla raikasta vettä koko ajan ja suolakivi, sekä mielellään kivennäistä. Sitä saa nuolukiven ja jauheen muodossa. Itse olen ostanut näitä AgriMarketista ja K-Maataloudesta.

Sitten itse lampaat

No sitten ne lampaat. Niissäkin kannattaa tutustua eri rotuihin ensin. Jos ottaa kesälampaita, niin silloin vähemmän merkitystä tuotantoeläin-ominaisuuksilla ja isompi merkitys sillä, mikä omaa silmää miellyttää. Tuotantoeläinpuolessa täytyy ensin miettiä mitä aikoo tuottaa: lihaa vai villoja ja taljoja. Sen jälkeen alkaa valitsemaan joko liharoduista tai sitten villaroduista. Me päädyttiin ns. keskimalliin, eli Suomen lampaista tulee ihan kohtuu hyvin sitä lihaa, mutta myös villa on laadukasta. Risteytyksetkin voivat olla vaihtoehto.

Me hommattiin lampaat kyselemällä meidän alueen ProAgrian lammasneuvojalta yhteystietoja tiloille, joissa hän tietää lampaita olevan myynnissä sillä hetkellä. Toinen hyvä kanava, jota seuraavan porukan ostamiseen käytin, on Fb-ryhmä "Lampaat Myydään/Ostetaan".

Tietty jos ottaa kesälampaita, niin niitä voi kysellä lampureilta suoraan, eikä tarvitse sitten omaksi ostaa. Silloin itseasiassa ei tarvitse tuota alun Evira-hässäkkääkään tehdä, sillä lampuri merkitsee vaan tulevan laitumen omaan järjestelmäänsä pitopaikaksi.

Me ollaan kivoja elukoita, huolehdithan meistä hyvin!

No, tässäpä nyt ensialkuun jotain, jolla pääsee liikkeelle!

Täällä ollaan kovasti tiineinä!

Olen tässä selvitellyt rahoitusvaihtoehtoja aloittavalle maaseutuyritykselle. Yksi sellainen on Leader-rahoitus, jossa on nimenomaan aloittaville maaseutuyrityksille suunnattua tukea. Kävin paikallistoimistossa pariinkin otteeseen keskustelemassa asiasta ja esittelemässä suunnitelmiani. Ihan varteenotettava vaihtoehto se on ja meillä on mahdollisuudet siihen olemassa. Tosin ei tässä nyt enää suuria investointeja enää tarvita yrityksen perustamista ajatellen. Katsotaanpa nyt mitä tekee. Hyvä kuitenkin tietää tästä mahdollisuudesta. Ensi viikolla käyn vielä Ensimetrissä esittelemässä suunnitelmia, sillä toinen vaihtoehto on yrittäjän starttiraha. Kumpaakin ei siis ole mahdollista saada yhtäaikaa, vaan jompaa kumpaa. Ensi viikon jälkeen on taas viisaampi valinnan suhteen.

Lammasneuvoja kävi meillä ultraamassa alkuvuodesta pässin kanssa olleet uuhet. Kaikki oli tiineenä - jes! Kyllähän sen jo päällekin päin näkee tässä vaiheessa. Neuvoja oli sitä mieltä, että pässi on todennäköisesti astunut ne jo aika alkuvaiheessa, kun on laitettu yhteen. Näin ollen karitsoinnit alkaisivat jo heti kesäkuun alussa. Nyt tarvitseekin hommata valvontakamera, että näkee sisältä käsin myös mitä lampolassa tapahtuu. Helpottaa tuota yöllä lampolassa ramppaamisen tarvetta. Voi kuinka odotan tätä ekaa karitsointia!

Olen luonut hyvät suhteen erääseen isompaan lampolaan ja saan sieltä nyt rehut meidänkin lampaille halvemmalla. Säästyy vähän kustannuksissa, kun he tilaavat suuret satsit kerralla ja näin ollen yksikköhinta on edullisempi, kuin että menisin kauppaan ostamaan pari säkkiä kerrallaan. Tämä on kyllä todella huippujuttu, kaikki yhteistyö on aina positiivista! Minä taas olen nopeasti käytettävissä, jos siellä tarvitaan apuun johonkin asiaan.

Eilen koko meidän katras kerittiin ja sorkat leikattiin. Kyllä siinä koko päivä vierähti! Lampolaan tein kerintäpaikan lammasporttien avulla ja maahan paksu pressu, sähköt sai ihan vierestä. Kaksi keritsijää oli hoitamassa hommaa ja minä yritin pyydystää lampaita aina valmiiksi. No, joutuivathan nuo auttamaan siinäkin asiassa... Mutta oli tosi mukavaa puuhailla, vaikka nyt onkin joka paikka kipeänä. Lampaat silminnähden nauttivat keventyneestä olosta ja tänään ovat olleet erityisen leikkisiä ja iloisia. Kivalta myös kuulosti, kun toinen keritsijä tuumi, että parempi keriä viimeksi tulleet lampaatkin, vaikka ne oli keritty tammikuussa, koska todennäköisesti niiden karvanlaatu tulee olemaan nyt parempi täällä meillä. Tiedä sitten onko näin ja varsinkin, kun ne nyt siis karitsoivat ja se vaikuttaa turkkiin joka tapauksessa. Mutta hivelihän se itsetuntoa, kun tuollaista kuuli.

Kaikki on edelleen mennyt oikein loistavasti. Seuraavaksi alan ihmettelemään, että mihin kehräämöön nuo villat laittaisi. Aion teettää niistä villalankaa, hahtuvalankaa ja huovutusvillaa ainakin. Haluan myös kokeilla kasvivärjäystä! Harmi, kun kuulostaa siltä, että kehräämöjen toimitusajat on todella pitkät, siinä helposti kuulemma puolikin vuotta vierähtää... Eli äkkiä nyt saatava nuo sitten jonnekin.

Sorkkia leikataan. Tuo itseasiassa kesti aika kauan, se hidasti koko hommaa niin paljon, että koko päivä meni.

Lampaat kerittyinä, kevyt olo on niillä!

Late-lammas muutti Pässilään

Tänään saatiin vielä yksi vahvistus katraaseen: Late-lammas. Uuhet piti ottaa pässiltä pois, joten sille tarvittiin kaveri. Löydettiin mukava nuori pässi-poika, joka käytiin hakemassa Ossin kaveriksi. Hakumatka meni oikein hyvin ja Late vaikuttaa oikein reippaalta pässi-pojan alulta. Ossi on 6v ja Late 6 kk.

Tänään siis lampolan rauhallista auvoa mullistettiin, kun siirrettiin pässillä olleet uuhet samaan lampolaan toisten uuhien kanssa ja Ossi jäi Laten kanssa kahdestaan pässilään. Eilen valmisteltiin karsina kuntoon uuhia varten. Siirto-operaatio oli perin helppo: Ossille laitettii päitset päähän ja hetkeksi sidottiin tolppaan kiinni kauroja syömään. Uuhet seurasivat vähän turhankin innokkaasti kaura-ämpärin perässä. Piha on niin jäinen, ettei viitsinyt koiran kanssa siirrellä, olisi voinut tulla ruumiita... Tai ainakin pahoja liukastumisia ja revähdyksiä. Sitten Late autosta pässilään ja Ossi irti päitsistä. Sitten olikin hauska seurata tutustumisriittejä.

Latea vähän jännitti vanhempi pässi, mutta kovasti tutustuttiin kuitenkin. Ossi näytti Latelle kuka on sitten herra tässä pässilässä. Äsken jo söivät heiniä rauhassa rinnakkain.

Uuhet tutustuivat aidan läpi haistellen, kovasti kiinnostikin ketä tänne lampolaan oikein pöllähti. Tähän asti kun ovat vain kuulleet toistensa äänen, nyt vasta pääsivät näkemäänkin.

Pässi oli siis uuhilla 9.1. tähän päivään saakka. Eli seitsemän viikkoa nyt sitten vierähti. Ensi kerralla pidetään lyhyempi aika, nyt vaan ei voitu erottaa ennen kuin saatiin tuo kaveri pässille. Ultra kuulemma kannattaa tehdä sitten huhtikuussa, niin nähdään kuinka astutus on onnistunut. Uudessa ultra-laitteessa pitäisi olla myös mahdollisuus arvioida minkä ikäisiä sikiöt vatsassa ovat. Peukut pystyyn, että kaikki on onnistuneesti tiinehtyneet!