Vähän ikävämpiä uutisia Punaiselta Tuvalta tällä kertaa.
Meille sattui nyt ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) haaveri yhdelle lampaalle. Se nimittäin oli talvilaitumella tökännyt itsensä siellä olevaan metallitappiin. Laitumella kun on joskus ollut joku talontapainen ja siitä jäänteitä. Nyt talven jäljiltä siellä on paljastunut vaikka mitä esiin. Syksyllähän se syynättiin ja kärräsin kaikkea metalliromua ja lasia pois kottikärrykaupalla.
No, metallitapista tuli reikä vatsaan ja se puhkaisi myös vatsakalvon. Näin sisäelimet pääsivät pullahtamaan ulos. Reiästä tuli juoksutusmaha vallan ulos. Äkkiä soitto eläinlääkärille (tietysti lauanatai-iltana päivystysaikaan), joka oli juuri menossa toiseen paikkaan synnytysavuksi. Lupasi tulla kuitenkin heti sieltä päästyään. Sain ohjeita mitä tehdä odotellessa. Putsasin siis ulos pullahtaneen elimen oikein runsaalla vedellä ja hyvin laimealla Betadine-liuoksella. Sitten yrityn työntää sitä takaisin reiästä sisään. Ei liikkunut mihinkään ja lammas-parkaa tietysti sattui nämä yritykset. Päätin sitten vain odotella lampaan vieressä pitäen sitä liikkumattomana maassa pötköttämässä, kunnes eläinlääkäri tulee.
Onneksi synnytyskeikka olikin nopea ja eläinlääkäri pääsi paikalle kohtuu nopsasti. Lammas rauhoitettiin (niistä ei kuulemma koskaan tiedä miten vastaavat rauhoitusaineeseen) ja sen jälkeen elintä koitettiin taas sisälle. Reikä oli kuitenkin niin tiukka, että sitä jouduttiin vähän isontamaan, että juoksutusmaha saatiin sisälle takaisin. Sen jälkeen kursittiin reikä umpeen kerros kerrallaan. Toisaalta oli hyvä, että reikä oli niin tiukka, koska lampaan sisälle ei päässyt sitä kautta moskaa ja bakteereita enempää sisään. Lammas sai lääkkeeksi kahta eri antibioottia ja kipulääkettä. Tämän useamman tunnin operaation jälkeen lammas alkoi syömään aivan muiniksina. Käsittämätöntä!
Olen tässä nyt sitten pistellyt lääkkeitä lampaaseen kerran päivässä ja tarjonnut sille mahdollisimman paljon ruokaa ja raikasta vettä. Mittaillut kuumetta ja seuraillut miltä haava näyttää. Sairaskarsinaa olen kuivittanut hyvin. Elossa se on edelleen ja syö, joskin vähän sillain noiveesti. Onkin reppana laihtunut aivan hirveästi. Vaara ei ole vielä ohi, koska mahdollinen tulehdus kehittyy vasta muutamien päivien kuluttua. Tämä tapahtui siis lauantaina ja nyt eletään keskiviikkoa. Sormet ristissä täällä lampaan puolesta. Lääkekuuri loppuu huomenna, joten ehkä sitten ollaan voiton puolella. Ehkä.
Talvilaidun suljettiin välittömästi lampailta ja sitä on nyt käyty tiheällä kammalla läpi taas. Metallitapit on rälläköity pois. Koskaan ei voi laitumia siis tehdä liian turvallisiksi! Ja niitä pitää käydä välillä läpi, jos on ilmaantunut jotain vaaranpaikkoja.
En viitsi ulkona pullottavasta sisäelimestä laittaa kuvaa, ettei herkemmät lukijat säikähdä. Tässä kuitenkin operaation jälkeen reikä umpeen kursittuna. Tuo keltainen juttu on treeni, jonka tarkoituksena on johdattaa sisälle mahdollisesti kertyvä mätä pois. Se nypätään pois parin päivän päästä.
Kaiketi tuotantoeläin tiloilla usein päästettäisiin lammas autuaammille laitumille tällaisissa tapauksissa. Minä olen vielä niin vihreä näissä hommissa ja myös auttamattoman eläinrakas, että halusin ehdottomasti yrittää pelastaa lampaan. Nähtäväksi vielä jää pelastuuko ja että oliko ratkaisuni oikea, olisiko sittenkin ollut armeliaampaa päästää lammas pois? Ei ole helppoja nämä asiat.
Harmittaa vallan vietävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti