Asunto edelleen myymättä, joten odottelu jatkuu! Plussana se, että meillä on sunnuntaisin aina tosi siistiä. No, odotellaan ja nyt on kiire nauttia tämän asunnon hyvistä puolista. Niitä on paljon ja siksihän tämän aikoinaan ostinkin. No, "aikoinaan" on siis 3 vuotta sitten. Ja silloin kuvittelin tässä asuvani vaikka kuinka kauan. Hassua, miten sitä suunta ja ajatukset muuttuu aivan täysin. Yksi hyvistä puolista on toki sijainti kaupunkiin nähden - lähellä ollaan. Kohta ei enää olla, joten siitä nyt kaikki ilo irti.
Koulutehtävänä olen tehnyt tulevaisuuden kannalta mielenkiintoista aihetta, eli palvelujen hinnoittelua. Kerrankin oikein mielelläni luen teoriaakin aiheesta. Tärkeä asia tulevaisuuden rahavirtojen kannalta. Jollain kun sitä pitää elääkin. Se perusmaatalous nykyään vaatisi ihan hirvittävän isot maat ja mannut, että leiville löisi. Tai no, riippuu tietysti siitä mitä siellä tilalla tekee. Lampaita ajatellen sellainen lukema pyörii vähän joka paikassa, että 150 uuhta elättäisi yhden ihmisen. Meitä on kaksi. Minulla onkin myös muita suunnitelmia ihan tuon lampaiden kasvatuksen lisäksi. Mutta niistä sitten myöhemmin lisää.
Olen edelleen seurannut maatilojen myynti-ilmoituksia täältä päin. Sinne on tullut nyt lisää niitä tarjolle, selvästi kevättä kohden vilkastuu. Mutta edelleen valtaosa on parin hehtaarin tontilla varustettuna. Yksi jopa alle hehtaarin... Miten sitä edes maatilana voi mainostaa? Pari miljoonan euron tilaakin on ilmaantunut tarjolle. Pirskatti, kun ei lotossa taaskaan tärpännyt.
Töistäkin kuului uutisia pitkästä aikaa. Siellä oli tullut vähän muutoksia organisaatioon. Hassu juttu, että nuo uutiset vaikuttivat minuun niin paljon. Suunnitelmani ovat ihan muualla, mutta silti harmitti yli kaiken nuo muutokset. Sinänsä itseni kohdalla jopa ehkä ihan hyvät muutokset, mutta kun ajattelen ja haluan parasta niille ketä sinne jää. En olisi millään toivonut moisia muutoksia. Joskin sitähän ei koskaan tiedä, vaikka sekin olisi lopulta ihan hyvä muutos ja minä vain koen kamalaa muutosvastarintaa... Joka tapauksessa huomasin, että edelleen kyllä tunnen jotain intohimoa nykyistä työtäni kohtaan. Tai ehkä vain pidän työkavereistani niin paljon. Pitää miettiä kumpi tuon vaikutuksen sai aikaan. Työkavereistani siis joka tapauksessa todella pidän, mutta onko siinä mausteena myös intohimo varsinaista työtä kohtaan. No, nyt menee jo pahasti tsykolokian puolelle!
Tässä on ollut aikaa kokkaillakin ja tietysti nyt olen innostunut kokeilemaan kaikkea lampaasta. Ihan perus karitsanleikkeet on herkkua pannulla paistettuna. Sen lisäksi tein lasagnea ja feta-lammaspullia jauhelihasta. Oikein hyviä tuli! Nyt olen bongannut erinomaisen hyviltä vaikuttavia lammaspiirakan reseptejä. Herkulliset testailut siis jatkukoon.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Muutoksen pyörä pyörii
Tuotantoeläinten hoito ja hyvinvointi ammattitutkinnon suorittaminen
alkoi tällä viikolla. Ekoilla lähipäivillä kuultiin ympäristöasioista ja
maan hoidosta. Suorastaan ahmin sitä tietoa! Saatiin kotitehtäväksi
tehdä omalla pellolla kuoppatesti, jossa silmämääräisesti arvioidaan
maan laatua. Tämä siis sitten keväällä, kun routa on sulanut maasta.
Täytyy käydä tilalla tekemässä se, jollei olla jo päästy muuttamaan
siihen mennessä. Vielä ei ole tarjouksia kuulunut meidän kämpästä, harmi.
kuoppatesti:
http://www.youtube.com/watch?v=U9XGZsMIMkY
Toisaalta tuntuu, että pää menee ihan pyörälle tästä muutoksen vauhdista ja toisaalta tuntuu, että edetään etananvauhtia. Iso muutos kyseessä ja sen verran isoja asioita ja päätöksiä jo tehty, että muutoksen peruminen ei noin vaan enää onnistu. Ja sitten toisaalta, kun omat suunnitelmat on niin selkeät, niin tuntuu että kauhean hitaasti päästään sitä kohti. Hassua.
Ammattikorkeakoulu-opinnot sen sijaan alkaa olla loppusuoralla. Enää muutama lähipäivä ja tietysti se lopputyön tekeminen jäljellä. Onhan siinä rutistusta toki vielä tehtävänä. Ensi viikolla menen koulun kirjastoon päiviksi istumaan ja kirjoittamaan. Se vie koko hanketta eteenpäin, koska se on suoraan tähän maatalousyritykseen liittyvä aihe.
Lisäksi aion käydä testauttamassa liiketoimintaideani ELY-keskuksen Ensimetrin asiantuntijoilla. Hyvä saada vähän ulkopuolista näkemystä asiaan. Jännittää vaan, mitä mieltä ovat... Mutta tämä sitten, kun saan sen liiketoimintasuunnitelman kasaan, eli ei ihan vielä.
Nyt vain rutistamaan!
kuoppatesti:
http://www.youtube.com/watch?v=U9XGZsMIMkY
Toisaalta tuntuu, että pää menee ihan pyörälle tästä muutoksen vauhdista ja toisaalta tuntuu, että edetään etananvauhtia. Iso muutos kyseessä ja sen verran isoja asioita ja päätöksiä jo tehty, että muutoksen peruminen ei noin vaan enää onnistu. Ja sitten toisaalta, kun omat suunnitelmat on niin selkeät, niin tuntuu että kauhean hitaasti päästään sitä kohti. Hassua.
Ammattikorkeakoulu-opinnot sen sijaan alkaa olla loppusuoralla. Enää muutama lähipäivä ja tietysti se lopputyön tekeminen jäljellä. Onhan siinä rutistusta toki vielä tehtävänä. Ensi viikolla menen koulun kirjastoon päiviksi istumaan ja kirjoittamaan. Se vie koko hanketta eteenpäin, koska se on suoraan tähän maatalousyritykseen liittyvä aihe.
Lisäksi aion käydä testauttamassa liiketoimintaideani ELY-keskuksen Ensimetrin asiantuntijoilla. Hyvä saada vähän ulkopuolista näkemystä asiaan. Jännittää vaan, mitä mieltä ovat... Mutta tämä sitten, kun saan sen liiketoimintasuunnitelman kasaan, eli ei ihan vielä.
Nyt vain rutistamaan!
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Se Punainen Tupa
Maatilan hankinta
oli työn ja tuskan takana ja pakko oli tyytyä rahan ja saatavuuden aiheuttamiin
kompromisseihin. Täällä etelämpänä siis noita maatiloja on aika hintsusti
tarjolla. Siis sellaisia, joissa sitä maata oikeasti on mukana. Valtaosa
tarjolla olevista tuppaa olemaan sellaisia, että niistä on ensin pellot myyty
ympäriltä naapureille ja sitten myydään sellaista parin hehtaarin tontilla
olevaa ”maatilaa”. Eihän sellaisella tee yhtään mitään! Ja kun sitä
lottovoittoakaan ei ole tähän ikään kohdalle napsahtanut, niin ne miljoonan
maksavat jäi ihan suosiolla katsomatta.
Syksyllä käytiin
vähän ajelemassa pari tarjolla olevaa kohdetta läpi. Ihan siis sillä
ajatuksella, että miltä se pidempi ajomatka ja kauempi etäisyys kaupungista
tuntuu käytännössä. Olen toki asunut yli kymmenen vuotta kauemman ajomatkan
päässä juurikin maaseudulla, joten tiedän kyllä, ettei se ajomatka hetken
päästä enää tunnu miltään. Toki se karsii semmoisia hetken
päähänpistos-ajeluita ja muutenkin, ei sieltä huvita noin vaan vaikka leffaan
tai kuntosalille lähteä. Mutta ei siellä nyt niin maailman äärissä olla, kuin
kaupungissa asuvat usein tuppaavat ajattelemaan.
Yksi noista
kohteista oli paikka, joka ihastutti heti, kun pihaan ajoi. Käytiin sillä
kertaa siis vain kääntymässä. Toinen kohde, joka ajettiin, oli lähellä, hyvin
lähellä kaupunkia, joskin siinä oli juuri sellainen pieni 4 hehtaarin tontti ja
paljon uudisasutusta ympärillä. Ei kyllä säväyttänyt yhtään, päinvastoin
ahdisti, vaikka siinä tuo sijainti sinänsä hyvä asia olikin.
Vuoden vaihteen
jälkeen vasta raahauduttiin pankkiin keskustelemaan raha-asioista. Siihen asti
vain seurasin maatilatarjontaa, joka oli siis hyvin hiljaista. En oikein edes
tiennyt, että minkä hintatason tiloja sitä uskaltaa edes haaveilla. Pankissa
käynnin jälkeen sitä olikin sitten kovasti viisaampi ja se konkretisoi tämän
homman. Siispä heti valittiin kolme kohdetta, joissa käytiin tutustumassa. Yksi
niistä oli se, jossa syksyllä käytiin pihassa kääntymässä. Siellä käytiinkin
ekana.
Paikka ihastutti
edelleen ja siinä oli kuitenkin peltoa sentään vähän enemmän, kuin pari
hehtaaria. Ei kuitenkaan tehty heti tarjousta, sillä ei ollut vertailukohtia ja
haluttiin kaksi muutakin kohdetta käydä katsomassa. Toisessa kohteessa oli
hyvät pellot, hyväkuntoiset ulkorakennukset, mutta se talo... Sen olisi
puskutraktorilla laittaa kasaan ja rakentaa uuden tilalle. Hinta oli silti
paljon korkeampi, kuin ekassa paikassa. Kolmas paikka oli oikein ihastuttava ja
siellä oli kaikki rakennukset hyvässä kunnossa. Sen miinuksena oli kuitenkin
liian vähän maata. Kokonaispinta-alana sitä oli yhtä paljon, kuin ensimmäisessä
paikassa, mutta siitä puolet olikin metsää. Ja me tarvitaan peltoa.
Punnittiin näitä
miinuksia ja plussia eri paikoista. Huomattiin myös, että sellaista maatilaa,
joka suoraan kävisi meidän tarpeisiin, ei ole mahdollista saada. Siispä piti
miettiä mitä haluamme tehdä: uusia ulkorakennuksia, uuden talon vai metsä
muuttaa pelloksi. Päädyimme tekemään tarjouksen ensimmäisestä paikasta, joka
ihastuttikin eniten noista kolmesta muutenkin. Juuri sellainen olo siitä tuli,
että kuin kotiin olisi tullut.
Tarjouksemme
hyväksyttiin ja voi sitä riemua! Tällä hetkellä oma rivitalokolmio on nyt
myynnissä ja muuttamaan pääsemme, kun tämä on saatu myytyä. Voi kun se menisi
pian kaupaksi! Eilen sain kiinteistövälittäjältä tiedon, että joku oli
soitellut tämän perään kiinnostuneena. Tulee sunnuntaina katsomaan, joten
jännittää kovasti. Sormet ristiin nyt, että menisi.
Tämä paikalle saapumisnäkymä sykähdytti heti alussa. Tämä on se meidän punainen tupa!
Peltoa on, joskin vanha navetta pitää rakentaa uudelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)