Valoisalta näyttää taas!

Näyttäisi siltä, että potilas-uuhi selviää -jee! Lääkekuuri loppui jo muutamia päiviä sitten ja olen päästänyt sen muiden joukkoon. Tikit on toki vielä mahassa, mutta tuumailin, jotta se voi paremmin noin muuten, kun on katraassa mukana. Ja näinhän se onkin. Reppana on laihtunut tänä aikana kovasti ja nyt on kirittävää, että saa taas lihaa luiden ympärille.

Tässä asiassa taas auttaa uusi, rehevä laidun, joka valmistui viime viikonloppuna. Meillä oli aitaus-talkoot ja niihin ilahduttavan moni ystävä tulikin. Ollaan me vaan onnekkaita, että on laaja kaveripiiri ja siellä näin huippuja ja ahkeria tyyppejä! Saatiin yksi laidun kokonaan valmiiksi ja pässeille ihan viittä vaille valmiiksi. Se saadaan nyt kahdestaan sitten pian loppuun asti. Kolmattakin laidunta saatiin aloitettua mukavasti, siellä on komea tolpparivi jo pystyssä. Ihan mahtavaa! Onneksi näitä ei tarvitse kuitenkaan joka vuosi tehdä, sen verran mehut vie kyllä tuo puuha... Maanantaina pidettiinkin lepopäivä.

Tänään taas kunnostettiin viime vuonna tehdyn laitumen suoja ja osa lampaista muutti nyt sitten laitumelle kokonaan. Mamma-lampaat on viettäneet päivät uudella laitumella ja illalla ne on haettu sitten kotiin lampolaan. Ne ovatkin oppineet reitin oikein hyvin. Kotiin haettaessa ovat jo kerääntyneet portille ja kun avaan portin, menevät sellaista pikamarssia suoraan lampolaan, että jään kauas jälkeen katselemaan niiden menoa. Hassuja otuksia. Koirat ovat kyllä olleet muodon vuoksi mukana. Tai tänään en edes viitsinyt ottaa koiraakaan mukaan, kun ei tarvitse.

Nyt alkaa karitsoinnin h-hetket olla niin lähellä, että en niitä enää laitumelle taida viedä. Pihapiirissä saavat vapaana laiduntaa, niin ovat lampolan lähellä. Päätin sen karitsoinnin ajan pitää uuhet lampolassa. Niitä on silloin helpompi päästä auttamaan ja karitsoille saa korvamerkit helpommin paikalleen. Sitten saavat kyllä mennä laitumelle syömään niin paljon kun napa vaan vetää.

Toinen pieni astutusryhmä on nyt suunnitelmissa ihan hetikohta. Ne uuhet ovatkin sitten ensikertalaisia, joka on aina hyvin jännittävää!

Taas tuntuu hyvältä! Paitsi heinäpellot vähän huolettavat, minusta se heinä näyttää kovin kellertävältä ja kitukasvuiselta. Tarvii ehkä tehdä jotain ensi vuotta ajatellen...

Uusi laidun on sen verran iso, että tarvitaan kyllä enemmän syöjiä sille.

Vahinko ei tule kello kaulassa

Vähän ikävämpiä uutisia Punaiselta Tuvalta tällä kertaa.

Meille sattui nyt ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) haaveri yhdelle lampaalle. Se nimittäin oli talvilaitumella tökännyt itsensä siellä olevaan metallitappiin. Laitumella kun on joskus ollut joku talontapainen ja siitä jäänteitä. Nyt talven jäljiltä siellä on paljastunut vaikka mitä esiin. Syksyllähän se syynättiin ja kärräsin kaikkea metalliromua ja lasia pois kottikärrykaupalla.

No, metallitapista tuli reikä vatsaan ja se puhkaisi myös vatsakalvon. Näin sisäelimet pääsivät pullahtamaan ulos. Reiästä tuli juoksutusmaha vallan ulos. Äkkiä soitto eläinlääkärille (tietysti lauanatai-iltana päivystysaikaan), joka oli juuri menossa toiseen paikkaan synnytysavuksi. Lupasi tulla kuitenkin heti sieltä päästyään. Sain ohjeita mitä tehdä odotellessa. Putsasin siis ulos pullahtaneen elimen oikein runsaalla vedellä ja hyvin laimealla Betadine-liuoksella. Sitten yrityn työntää sitä takaisin reiästä sisään. Ei liikkunut mihinkään ja lammas-parkaa tietysti sattui nämä yritykset. Päätin sitten vain odotella lampaan vieressä pitäen sitä liikkumattomana maassa pötköttämässä, kunnes eläinlääkäri tulee.

Onneksi synnytyskeikka olikin nopea ja eläinlääkäri pääsi paikalle kohtuu nopsasti. Lammas rauhoitettiin (niistä ei kuulemma koskaan tiedä miten vastaavat rauhoitusaineeseen) ja sen jälkeen elintä koitettiin taas sisälle. Reikä oli kuitenkin niin tiukka, että sitä jouduttiin vähän isontamaan, että juoksutusmaha saatiin sisälle takaisin. Sen jälkeen kursittiin reikä umpeen kerros kerrallaan. Toisaalta oli hyvä, että reikä oli niin tiukka, koska lampaan sisälle ei päässyt sitä kautta moskaa ja bakteereita enempää sisään. Lammas sai lääkkeeksi kahta eri antibioottia ja kipulääkettä. Tämän useamman tunnin operaation jälkeen lammas alkoi syömään aivan muiniksina. Käsittämätöntä!

Olen tässä nyt sitten pistellyt lääkkeitä lampaaseen kerran päivässä ja tarjonnut sille mahdollisimman paljon ruokaa ja raikasta vettä. Mittaillut kuumetta ja seuraillut miltä haava näyttää. Sairaskarsinaa olen kuivittanut hyvin. Elossa se on edelleen ja syö, joskin vähän sillain noiveesti. Onkin reppana laihtunut aivan hirveästi. Vaara ei ole vielä ohi, koska mahdollinen tulehdus kehittyy vasta muutamien päivien kuluttua. Tämä tapahtui siis lauantaina ja nyt eletään keskiviikkoa. Sormet ristissä täällä lampaan puolesta. Lääkekuuri loppuu huomenna, joten ehkä sitten ollaan voiton puolella. Ehkä.

Talvilaidun suljettiin välittömästi lampailta ja sitä on nyt käyty tiheällä kammalla läpi taas. Metallitapit on rälläköity pois. Koskaan ei voi laitumia siis tehdä liian turvallisiksi! Ja niitä pitää käydä välillä läpi, jos on ilmaantunut jotain vaaranpaikkoja.

En viitsi ulkona pullottavasta sisäelimestä laittaa kuvaa, ettei herkemmät lukijat säikähdä. Tässä kuitenkin operaation jälkeen reikä umpeen kursittuna. Tuo keltainen juttu on treeni, jonka tarkoituksena on johdattaa sisälle mahdollisesti kertyvä mätä pois. Se nypätään pois parin päivän päästä.

Kaiketi tuotantoeläin tiloilla usein päästettäisiin lammas autuaammille laitumille tällaisissa tapauksissa. Minä olen vielä niin vihreä näissä hommissa ja myös auttamattoman eläinrakas, että halusin ehdottomasti yrittää pelastaa lampaan. Nähtäväksi vielä jää pelastuuko ja että oliko ratkaisuni oikea, olisiko sittenkin ollut armeliaampaa päästää lammas pois? Ei ole helppoja nämä asiat.

Harmittaa vallan vietävästi.

Laitumia vaan aina tarvitaan!

Maataloustukihakemukset on tehty ja lähetetty eteenpäin. Hain myös erityistukea luonnonlaitumille. Täällä kävi ProAgrian neuvoja katsomassa alueet läpi ja löytyihän sieltä sellaisia alueita. Ja kun joka tapauksessa meinataan tehdä niistä laitumia ja harventaa ja kunnostaa, niin miksipä ei sitten hakisi sitä tukeakin siihen touhuun. Menin maaseutusihteerin toimistoon istumaan oman läppärin kanssa ja sitten katsottiin kaikki kuntoon kerralla. Oli kätevää ja nopeaa.

Nyt olen myös ekan kerran ottanut papana-näytteetkin lampailta matojen tutkimista varten. Tuo siis kannattaa tehdä, ettei turhaan anna matolääkkeitä. Siinä aamusella ruokaa antaessa seisoin vieressä ja odotin, että papanat lentää. Miten ne tuntuivatkin pihtaavan juuri sinä aamuna tässä asiassa... Lopulta sain kuitenkin tarpeeksi monelta näytteet ja ei kun postiin. Kaikkea sitä kuulkaa postissa lähetelläänkin! Lopputulos oli, että meidän lampaita ei tarvitse lääkitä ennen laidunkauden aloitusta. Hieno juttu.

Lampaat ovat päässeet isolle laitumelle ulkoilemaan päiviksi, mutta illan tullen tuon ne takaisin sisälle. Laitumella vihertää kyllä, mutta ei vielä riittävästi. On ne kyllä olleet tyytyväisiä, kun ovat päässet vähän vihreätä järsimään. Illan tullen ovatkin sitten jo kokoontuneet portille odottamaan, että pääsee taas lampolaan.

Meillä on täällä uusien laidunten teko alkanut. Vielä tehdään omia kuusitolppia metsälaitumelta, mutta kohta aletaan lyömään niitä maahan. Pitää vaan tervata ne ensin. Saatiin naapurilta hyvänkokoinen laidun käyttöön myös. Ja eikun lisää verkkoja tilaamaan... Nyt on hyvä tilanne kyllä!

Pässilaidun syntymässä tähän.