Haaveista on tullut totta

Vuoden 2015 alkajaisiksi täytyy vähän muistella menneitä. Täyttäähän tämä blogikin jo vuoden.

Siitä, kun sain idean elämänmuutokseen ja vihdoin keksin mitä haluan isona tehdä, on jo yli vuosi. Muistan edelleen, kuin eilisen päivän sen kerran, kun palasin kesälomalta töihin samaan oravanpyörään. Silloin mietin, että nyt saa kertakaikkiaan riittää. Haluan muutosta. Sanoin silloin kahvihuoneessa ääneen, että taidan muuttaa maalle ja alkaa lampuriksi. DING. Siinä se oli.

Sen jälkeen olen ostanut maatilan, lampaat ja hankkinut tietotaitoa niitä varten. Vuosi on pitkä ja lyhyt aika. Nyt ollaan asuttu jo yli puoli vuotta maalla. Vielä ei olla kuitenkaan "perillä". Lampaita on vasta pieni määrä, eikä niillä vielä elantoa hankita. Työtä siis riittää. Olen kuitenkin jäänyt jo edellisestä työpaikasta pois ja tämä alkanut vuosi näyttää nyt suunnan.

Viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut paljon oppimista käytännön kautta omalla tilalla. On hirvittänyt hankintojen määrä ja toisaalta ilahduttanut ennakoimattomat asiat, kuten että nykyisiin tiloihin mahtuukin huomattavasti enemmän lampaita, kuin kuvittelin. Olin alkuun varma, että uusi lampola pitää saman tien rakentaa. Nyt sen sijaan pystytään aloittelemaan pienemmillä alkupanostuksilla, mikä on erinomaisen hyvä asia.

Ilman tuota rakennustaitoista miestä en kyllä olisi itsekseni selvinnyt! Töiden fyysinen raskaus on saanut meikäläisen välillä tuntemaan itseni niin heikoksi ja avuttomaksi. Hyvin Ärsyttävä Tunne. Täällä kun melkein kaikki on suurta ja painavaa. Toisaalta, onpahan punttisali ihan kotioloissa ja treenit tulee arkiaskareiden lomassa. Tätä en kuitenkaan osannut ennakoida.

Vuosi sitten oli vasta haave tulevasta. En vielä tiennyt missä päin tulen olemaan. En myöskään ollut vielä aivan varma uskallanko jättää tutun ja turvallisen elämän ihan kokonaan. Nyt tiedän ja kyllä uskalsin.

Nyt voin esitellä itseni Lampurina, josta vuosi sitten haaveilin.