Uusia tulokkaita

Koska syksyllä hankkimani uuhet ovat niin nuoria, päätin hommata katraaseen vähän kokemusta mukaan. Löysinkin kerran pari karitsoineita uuhia ja kokeneen pässin, jotka olivat kaupan. Tänään ne sitten meille muuttivat.

Tällä kertaa en laittanut hankinnoille vaatimukseksi mitään terveys-statuksia, koska opin viime vuoden lopulla, että uudet lampurit aloittavat joka tapauksessa statukset nollasta. Siispä ei ole mitään merkitystä minulle millä statuksella lampaat tällä hetkellä ovat. En ole liittynyt edes maedi-visna scrapie -valvontaan ainakaan vielä. Tuumin, että katsotaan ensin miten businekset lähtevät pyörimään ennen kuin ota lisäkustannuksia mukaan. Enkä menetä mitään, koska nollasta tosiaan aloitetaan joka tapauksessa. Noin periaatteessa kyllä kannatan terveysohjelmia.

Terveys sinänsä on ensiarvoisen tärkeä asia ja niinpä päätin, että uudet tulokkaat saavat olla ensin karanteenissa toisessa rakennuksessa ainakin sen pari viikkoa, mikä ohjeistetaan karanteeni-ajaksi. Siispä ei muuta kuin uutta suojaa rakentamaan.

Tästä lähdettiin. Pakettiauto majailee nyt taivasalla poissa lampaiden tieltä. Pari heinäpaalia ja olkipaali ensin sisään ennen karsina-aitojen rakentamista.

Tässä jo runko syntynyt ja ensimmäinen tuulensuojalevykin paikoillaan.

Oljet levitetty, paksu kerros tulikin.

Pyöröpaalin päältä kuvattuna.

Sisääntulo eteinen ja tuulensuoja-levyt paikoillaan, myös valo asennettuna. Vielä karsinan portti ja ulko-ovi tekemättä.

Koko olkipaalia ei pystynyt levittämään, koska muuten lampaat olisivat saaneet tehdä tunneleita sinne... Piti kelkkoa loput oljet tuohon reunaan käyttöä odottamaan. Aikamoinen kasa tulikin.

Ja sitten tuli uudet lambit. 8 uuhta ja pässi. Siinäpä sitten ensimmäinen astutusryhmä. Tuli väriä porukkaan samalla oikein roppakaupalla. Pässi kuulemma periyttää vahvasti tuota mustaa väriänsä.

Lampaat eivät olleet matkasta millänsäkään ja pässikin alkoi hommiin ensimmäisen 10 minuutin sisällä, mitä meillä olivat olleet...

Komea ja herrasmies-pässi! Onneksi kiltti luonteeltaan kaikin puolin. Loistavaa. Minä vähän pelkäsin pässin tuloa.

Karistointitaulukosta katselin, että karitsoiden pitäisi syntyä sitten kesäkuussa. Pässi laitettiin uuhille jo pari viikkoa sitten, joten Kesäkuun alkupuolilla saattaa jo jotain tulla. Taidan ottaa uuhet laitumelta sisälle karitsoimaan, että pääsee helpommin auttamaan tarvittaessa ja korvamerkitsemään. Sitten saavat taas mennä ulos.

Kovasti olen taas RuTaLaa käyttänyt ja laskenut ruokamääriä uuhille tässä yhteydessä ja eri vaiheissa. Seuraavaa astutusryhmää suunnittelin toukokuulle, jolloin karitsoinnit tapahtuisivat syyskuussa. Talvelle en viitsi karitsoituttaa näihin kylmiin tiloihin.

Mahtavaa, taas tuntuu homma vähän etenevän!

Haaveista on tullut totta

Vuoden 2015 alkajaisiksi täytyy vähän muistella menneitä. Täyttäähän tämä blogikin jo vuoden.

Siitä, kun sain idean elämänmuutokseen ja vihdoin keksin mitä haluan isona tehdä, on jo yli vuosi. Muistan edelleen, kuin eilisen päivän sen kerran, kun palasin kesälomalta töihin samaan oravanpyörään. Silloin mietin, että nyt saa kertakaikkiaan riittää. Haluan muutosta. Sanoin silloin kahvihuoneessa ääneen, että taidan muuttaa maalle ja alkaa lampuriksi. DING. Siinä se oli.

Sen jälkeen olen ostanut maatilan, lampaat ja hankkinut tietotaitoa niitä varten. Vuosi on pitkä ja lyhyt aika. Nyt ollaan asuttu jo yli puoli vuotta maalla. Vielä ei olla kuitenkaan "perillä". Lampaita on vasta pieni määrä, eikä niillä vielä elantoa hankita. Työtä siis riittää. Olen kuitenkin jäänyt jo edellisestä työpaikasta pois ja tämä alkanut vuosi näyttää nyt suunnan.

Viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut paljon oppimista käytännön kautta omalla tilalla. On hirvittänyt hankintojen määrä ja toisaalta ilahduttanut ennakoimattomat asiat, kuten että nykyisiin tiloihin mahtuukin huomattavasti enemmän lampaita, kuin kuvittelin. Olin alkuun varma, että uusi lampola pitää saman tien rakentaa. Nyt sen sijaan pystytään aloittelemaan pienemmillä alkupanostuksilla, mikä on erinomaisen hyvä asia.

Ilman tuota rakennustaitoista miestä en kyllä olisi itsekseni selvinnyt! Töiden fyysinen raskaus on saanut meikäläisen välillä tuntemaan itseni niin heikoksi ja avuttomaksi. Hyvin Ärsyttävä Tunne. Täällä kun melkein kaikki on suurta ja painavaa. Toisaalta, onpahan punttisali ihan kotioloissa ja treenit tulee arkiaskareiden lomassa. Tätä en kuitenkaan osannut ennakoida.

Vuosi sitten oli vasta haave tulevasta. En vielä tiennyt missä päin tulen olemaan. En myöskään ollut vielä aivan varma uskallanko jättää tutun ja turvallisen elämän ihan kokonaan. Nyt tiedän ja kyllä uskalsin.

Nyt voin esitellä itseni Lampurina, josta vuosi sitten haaveilin.