Tässä loppukaneetissa avaan mitä minulle itselleni tapahtui haaveiden toteuttamisen aikana. Mennään aika syvälle. Paljon syvemmälle ei taida edes päästä. Haluan silti tämän kertoa, sillä koen sen velvollisuudekseni ja se kuuluu elämänmuutokseen. Tämä on pitkä teksti. Eikä siihen silti mahdu kaikki. Tämä on minun henkilökohtainen kasvutarinani.
Muutos yllättää
Yllättävän moni on kuluneina vuosina innoittunut tästä blogissa kertomastani muutoksesta. Onhan se hieno ja rohkea teko, sitä ei käy kieltäminen. Edelleenkin tekisin saman valinnan, kuin neljä vuotta sitten. Ihan en vain arvannut minkälaisen mittakaavan kasvuprosessin se samalla käynnistää. Nyt olen onnellinen ja ylpeä kasvustani, mutta kyllä se kuulkaa teki kipeää matkanvarrella. Tasapainon saavuttaminen takaisin kesti tähän asti.
Näin iso elämänmuutos ei voi olla vaikuttamatta. Jätinhän taakseni paljon. Jätin pitkäaikaisen työpaikan, jossa olin tottunut tiettyyn elintasoon ja tiettyyn asemaan. Jätin tutut ympyrät, arjen ja rutiinit. Eikä siinä mitään, itsehän kaipasin muutosta. Entinen elämä ei ollut tyydyttänyt enää pitkään aikaan.
Vaikka muutoksen tiedostaa, ei sitä silti todella tiedä, ennenkuin asiat tapahtuvat käytännössä. En tiennyt kuitenkaan mistä kaikesta joudunkaan luopumaan muutoksen edessä. Kaikkeen ei osannut varautua. Muutos vaikuttaa vähän yllättävilläkin tavoilla. Niistä asioista on vaikea päästää irti, sillä alunperin ne on halunnut säilyttää.
Edessä on kasvu
No, asiaan. Suurin vaikuttanut asia oli se, että kuva itsestäni meni rikki. Tarkoitan sitä, että huomasin minäkuvani perustuneen yllättävän paljon työpaikallani olleeseen asemaan ja tulotasoon. Pidin itseäni taitavana, mukavana ja hyvänä, ihmisenä, joka "on jotakin" ja pärjää missä vain. Huomasin siis yllättäen, että minullahan oli perin iso ego. Tämä ego pisti kuulkaa melkoisen taistelun pystyyn, kun huomasin uusissa ympyröissä, etten olekaan "mitään". Minun vanhat meriittini eivät seuranneet uuteen elämään mukaan. Sanomisillani ei ollut mitään vaikutusta. En enää onnistunutkaan kaikessa, mitä tein. Yhdessä vaiheessa tuntui, etten onnistunut enää missään mitä tein.Tiesin, että edellisessä työpaikassa ollut asemani vaikutti muiden ihmisten suhtautumiseen minuun. Siis niiden ihmisten, jotka tiesivät, että "olin jotain". Tästä asiasta en koskaan pitänyt. Kuitenkin hyvin paljon yllätyin muutoksen yhteydessä, että se oli hyvin petollisesti saanut minut luulemaan olevani perin hauska ja mukava ihminen. Yhtäkkiä tämäkään ei tuntunut enää pitävän paikkaansa. Minulla oli ollut valheellinen peili, josta olin katsellut itseäni.
Nämä asiat saivat minut tolaltani ja kyseenalaistamaan sekä itseni, että suhteeni. Kuka minä olenkaan ja kuka on oikeasti sen oikean minän kanssa ystävä ja kuka vain egon. En voinut tietää, koska en enää tiennyt itsekään millainen oikeastaan olen.
Huomasin olevani laiska, mukavuudenhaluinen, ylimalkainen, töykeä, asiat keskenjättävä ja perin ikävä ihminen. Erityisesti vuonna 2015 olin täysin hukassa. Aloin pitämään vähän etäisyyttäkin ihmisiin, sillä oli vaikea olla niinkuin ennen. Näin itsestäni vain kaikki ne asiat, joille olin vuosia ollut sokea. Se oli ahdistavaa.
Käperryin ja hiljenin.
Onneksi minulla on aivan ihania ystäviä! Niitä todellisia, jotka jaksavat kannatella. Yksi ystäväni nousi tässä asiassa silmissäni todelliseksi sankariksi. Hänen avustuksellaan kävimme yhdessä lapsuuteni kipeässä muistossa, jossa koin tismalleen nämä ikävät hämmennyksen tunteet. Pääsin lohduttamaan tätä lapsuuden minääni ja kertomaan hänelle, että kaikki on hyvin ja olen hyvä ihminen. Tällä oli käänteentekevä vaikutus kasvuprosessissani. Aloin taas nähdä niitä hyviä puolia itsestäni. Tämä tapahtui kuitenkin vasta kuluneena vuonna.
Uskomuksia, niin paljon uskomuksia
Aloin myös huomaamaan olevani täynnä erilaisia ihmeellisiä uskomuksia asioista. Uskoin, että en ole hyvä, jos en menesty kaikessa. Uskoin hyvin vahvasti, että menestyksen mitta on joko yrityksen suuri menestys tai vastaavantasoinen työ, kuin mistä lähdin. Kaikki muu olisi jollain tavalla alentumista. Se ego oli minussa tiukassa. Luissa ja ytimissä. Pelkäsin myös kuin ruttoa sitä, että rahat loppuu.
Kun rikkoutuu näin pahasti, on vaikeaa kasvattaa mitään uutta. Olen erittäin ylpeä siitä, että kaiken tämän myllerryksen keskellä Punainen tupa komistui, asioita valmistui ja kasvu oli käynnissä. Tästä suuri kiitos menee Punaisen tuvan isännälle. Yksin en olisi pystynyt tuossa tilassa siihen.
Niin kalliit arvot
Vielä egoakin suurempi asia minussa kuitenkin ja onneksi on arvomaailmani. Lähdin aluksi tekemään yritystoimintaa sellaiselle saralle, jonka huomasin hetken päästä sotivan täysillä arvomaailmaani vastaan. Olin heti alkumetreillä tienriesteyksessä. Menenkö egoni osoittamaan suuntaan rahan perässä, vai seuraanko arvojani ja romutan siihen asti kasvattamani yritystoiminnan. Valitsin arvoni. Romutin yritystoimintani siltä saralta. Ja olen ylpeä siitä.
Tämä päätös kuitenkin sysäsi kohti sitä suurta pelkoa: rahojen loppumista. Tulin ensimmäistä kertaa sitten opiskeluvuosien tilanteeseen, että laskuja on nippu kädessä, mutta tilillä ei ole rahaa. Siinäpä sitä sitten itkin ja ihmettelin. Ja kuitenkin syvällä sisälläni riemuitsin yhden pahimman pelkoni kohtaamisesta. Oli outo olo. No, tästä tilanteesta selvittiin ja päätin ottaa aikalisän palaamalla palkkatöihin hetkeksi. Onneksi sain työpaikan, se on nykyään niin vaikeaa. Kaikki sympatiat työtä etsiville. Se on ihan pyllystä!
Jatkoin egoni romuttamista. Sen mukaan minun olisi pitänyt päästä taas jollekin korkeammalle pallille heti töihin. Menin kahvilaan töihin. Se on kivaa työtä! Kohtasin entisiä työkavereita siellä tiskin takaa esiliina päällä ja näin perin hämmästyneitä ja vähän sääliviäkin ilmeitä. Egoa hävetti. Sitten kävi tosi tuuri ja pääsin toimistosihteeriksi. Sekään toki ei egolle riittänyt ja jouduin alkuun tekemään itseni kanssa töitä, että sopeudun. Sopeuduin. Uskon, että egoni on vihdoin nitistetty. En tykkää siitä ollenkaan. Se estää toimimasta ja tekemästä asioita, koska sen mukaan asiat kuuluu tehdä jollain sen mielestä arvostetulla tavalla.
Tasapaino on saavutettu
Opin pikkuhiljaa pitämään itsestäni taas. En enää ollut niin haaoittuvainen muiden sanomisille. Aloin nähdä taas oman arvoni. Voisi sanoa, että olen rakentanut itseni uudestaan. Näen nyt itseni selvemmin ja toivottavasti todenmukaisemmin, kuin ennen.
Opin myös uudestaan tekemään töitä, enkä vain puhumaan niistä. Se ego oli kova puhumaan.
Opin tämän kasvuprosessin aikana niin paljon. Toivon paljon voimia muille, joilla on kasvuprosessi käynnissä. Tiedän miten haavoittuvainen sitä on sen aikana. Välillä mielen valtaa täydellinen epätoivo. Toivon, että siitä huolimatta jaksat mennä eteenpäin. Eheytyminen ja tasapainoon pääseminen vie aikansa. Se vaan vie aikansa.
Jos olet aikeissa tai jo aloittanut suuren elämänmuutoksen, niin muista nyt hyvä ihminen olla armollinen itsellesi. Muutos tulee vaikuttamaan luissa ja ytimissä. Tiedosta se.
Tasapainon löytymisestä ei ole kauaa. Yhtäkkiä vain tuli sellainen hyvä olo, kuin oli ennenkin. Sellainen vahva olo. Nyt pystyn ajattelemaan ja auttamaan muita, eikä ole tarvetta käpertyä itseeni. Ihanan vapauttava olo.
