Tässä syksyn ja talven aikana on tullut tehtyä ekaa kertaa taas asioita, eli opittua uutta käytännössä. Villat vein kehräämölle syksyllä ja lankoja sitten myin talven mitaan. Ne loppuivat jo vähän liiankin äkkiä. Nyt sormet syyhyten odotan seuraavaa kerintää huhtikuussa. Tammikuussa meiltä lähti ensimmäiset pässi-pojat teurastamolle ja nekin lihat myin saman tein. Itselle ei tietenkään jäänyt mitään mistään. Suutarin lapsillahan ei ole kenkiä, eikä näköjään lampurilla lihaa, saati villoja... No taljat on vielä muokkaamolla ja niistä olen ollut hipihiljaa, josko meille jäisi edes yksi talja! Niistäkin on jo pari mennyt kuitenkin. Isoista satseistahan ei siis puhuta meidän tapauksessa, muutoin olisi ehkä saattanut jotain itsellekin jäädä.
Karitsoita meille on tulossa huhti-toukokuun taitteessa, ihanaa! Mamma-lampaat voivat hyvin ja pulskasti. En niitä edes ultrannut tällä kertaa. Ei kyllä ole nyt epäilystäkään siitä ovatko nuo tiineenä vai eivät! Tällä kertaa uuhet ovat valkoisia ensikertalaisia ja pässinä musta Ossi-boy. Jännätyksellä odotellaan minkälaisia karitsoista tulee.
Rutiinejahan tässä näköjään alkaa syntyä, kun asioita alkaa tapahtua jo toista kertaa.
Tuossa talvella pässi-poijjaat aiheuttivat pientä liikehditää kylillä. Isäntäväki kun lähti joululounaalle toiselle paikkakunnalle, niin pässit murtautuivat pässilästä ulos sillä aikaa. Juuri oltiin ehditty syödä, kun kylän luottoisäntä soitteli ja kyseli onko meillä pässit tallella, kun tiellä lompsutteli pässiporukka vastaan isolle kirkolle päin... No, eipä täällä muitakaan lampureita ole, joten ilmiselvästi meidän pojathan siellä. Meillä oli tunnin matka kotiin, joten luottoisäntä ystävällisesti saatteli karkulaiset takaisin kotiin. Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi!
Lampaat tykkäävät ulkoilla, pässipojat viettävät varmaan 90 % ajastaan ulkona. Sisälle tulevat vain syömään ja juomaan.
Parveilua havaittavissa, sillä kun lampuri kiipeää navetan vintille, niin on kerppuja tiedossa!
Paimenet olisivat valmiina töihin. Kuin partiopojat.
