Kohta erotellaan...

Mitäs täällä, karitsoita kasvateltu! Ja laitumia rakenneltu... Olen pikkuhiljaa tullut siihen lopputulokseen, että kannattaisi aidata ihan kaikki meidän maat. Saisi sitten hyvät laidunkierrot aikaan. Tänään saatiin yksi uusi laidun valmiiksi -jei! Se tietää sitä, että nyt erotellaan karitsat.

Ylihuomenna se tapahtuu, eli pässikaritsat erotetaan nyt sitten emiltään pois ensin. Siinä onkin ollut miettimistä, että miten noin niin kuin käytännössä. Eihän sitä tule ajatelleeksi, ennen kuin tämmöinen katras on käsissä ja isolla laitumella. Siitä sitten vaan pohtimaan, että kuinka sieltä nyt erotat 10 vilkasta karitsaa muusta porukasta. Tässä touhussa kyllä tulevat taatusti koirat olemaan kullanarvoinen apu! Olenkin nyt ottanut koiran aina mukaan, kun olen vienyt kauroja sinne, että karitsat tottuvat olemaan vähän liikuteltavina.

Karitsat on tarkoitus laittaa hetkeksi isä-Ossin ja Late-pässin kanssa samaan aitaukseen sähköaidan taakse. Ihan sen vuoksi, että oppivat vähän kunnioittamaan aitoja. Kyseinen laidun on aika loppuun kaluttu, mutta siellä ei olekaan tarkoitus viettää aikaa kuin ihan pari päivää. Sen jälkeen koko pässi-porukka siirretään uudelle tänään valmistuneelle laitumelle. Se onkin ihana laidun! Siinä on oikein kiva vaihteleva metsä sisässä, jota pellot reunustavat. Viereen on tekeillä toinen samanmoinen.

Kun tilanne on rauhoittunut, erotetaan myös uuhi-karitsat emiltään. Uuhi-karitsat saavat jäädä sille laitumelle, jossa ovat kesän olleetkin ja äiti-uuhet menevät toiselle laitumelle joutilaiden joukkoon. Kyllä kuulkaa taitaa korvatulpille olla käyttöä hetken aikaa...

 Kuka on äiti-uuhi ja kuka karitsa?

Päiväkasvu huimaa päätä!

Punnitsin karitsat eilen ja selvisihän se, mihin ne ovat kadonneet - hurjan kasvuvauhdin alle!

Punnitus-systeeminä oli ihan henkilövaaka ja syli. Ensin suljettiin kaikki karitsat karitsabaariin, sen jälkeen toinen nosteli niitä ja toinen punnitsi sylissään. Kävi näppärän nopsasti, kun tehtiin tämä ruokinnan yhteydessä. Valtaosa karitsoista kipaisi baariin syömään, jolloin tilkittiin äkkiä raot. Loput karitsat olivat syömässä emojen kanssa, josta ne vain napsittiin baariin mukaan.

Painavin karitsoista oli 22,2 kg ja kevyin 10,7 kg. Ikäeroja on tietysti parin viikon verran, joten oli pakko laskeskella vähän vertailukelpoisia lukemia. Laskin päiväkasvun kullekin ja vähän nousi tukkakin pystyyn. Pienin päiväkasvu oli 243 g ja suurin 463 g. Keskiarvo päiväkasvuista oli 343 g. Se on käsittääkseni aika iso päiväkasvulukema. Käytin myös RuTaLan kasvatuslaskuria ja sen ennustaja laski, että tällä kasvulla painavimmat karitsat olisivat teuraspainossa jo kahden viikon päästä! Uh... Alkoi hirvittää. Vähän liian nopeata tahtia meikäläiselle. Olisi kiva kyllä itse laihtua tuollaista tahtia, sillain hetken aikaa.

Seuraava punnitus ei sitten enää onnistukaan henkilövaa'alla. Kyselin tarjousta uudesta eläinvaa'asta ja se olisi ilman alvia 480 eur. Siinä on monta rahaa! Täytyy katsoa josko löytyisi jostain käytettynä. Tyhmänä en ostanut tuossa vuosi sitten, kun sattui vastaan. Pöh.

Että semmoista tänne tällä erää, ainakin karitsat kasvaa!

Tuonne karitsaiset teljettiin punnitusta odottamaan.

Kyllä olen vain pieni karitsa! Ihan oikeasti.

High-tech digitaalivaaka.

Nämä lampaat eivät liity asiaan millään tavalla, mutta tämä on aina jotenkin niin idyllinen asetelma.